Munuaissyöpä teki keskelle tavallista kevättalvea minulle äkillisen "Maahan. Odota!" -komennon. Nämä käskyt ovat osoittautuneet koiralleni vaikeiksi oppia ja noudattaa. Hänen emäntänään olen aivan yhtä malttamaton.

Sinä ystäväni, sukulaiseni, työkaverini, satunnainen sivulle eksyjä, erityisesti jokainen syöpään sairastunut kohtalotoverini: jätäthän rohkeasti kommenttisi, vaikka pienenkin. Kommentoida voit mitä tahansa kirjoitustani, vanhempiakin, huomaan ne kyllä ja saan niistä heti tiedon. (Kone kysyy kotisivua, jos sinulla ei ole, jätä kohta tyhjäksi.)  Niin, että tämä blogi voisi olla paitsi henkireikäni niin myös voimanlähteeni. Ja että päivieni hajanaisien ajatusten ketju saisi mielekästä jatkoa kommenteista: yksin turiseminen ei ole niin kivaa kuin se, että teksti olisi ponnahduslautana vilkkaalle keskustelulle.