Kirjastossakäyntipäivänä palautan haikein mielin Lassi Nummen Joulukonserton, joka on saatellut minua koko joulukuun. Siitä vielä yksi runo, lempirunoni, jota olen säästellyt koko joulukuun, monesti se on jo ollut hyppäämässä blogiini mukaan. Kirjastosta sitten mukaan uudet lukemiset. Viime hetken vinkki sellaiselle, joka pohtii sopivan leppoisaa lukulahjaa läheiselle tai itselle olisi tässä: Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe tutkii -sarja. Naisten etsivätoimisto nro 1 on sarjan ensimmäinen osa. Sain koko sarjan lainaan ystävältäni. On vaikea olla tulematta hyvälle tuulelle niitä lukiessa. Kirja sijoittuu Botswanaan ja on aivan jotain muuta mitä dekkarilta odotat. Jos rakastat Afrikkaa, se on jo hyvä syy lukea kirjat. Jos rakastat pieniä suuria elämänviisauksia, se on myös hyvä syy. Ja jos sinulla on perinteinen ruumiinrakenne, niin sinun on ehdottomasti luettava ne!
Mutta nyt, joulu on jo aivan kohta, ovi on kutsuvasti raollaan, eikö vain?
Ovi raollaan
Ei kannata väittää vastaa. Raollaan
se on. Ovi.
Oviaukko erottuu. Et voi katsoa sisään,
mutta tiedät; se on siellä.
Se on, siellä, ja se on. Ehkä näkymätön.
mutta siellä.
Jos ovi olisi ammollaan, se heti kätkeytyisi,
sitä ei voisi nähdä. Jos ovi suljettaisiin ja
lukittaisiin, joku voisi tunkeutua sisään ja
viedä.
Kun ovi on raollaan, se on siellä, eikä
kukaan voi sitä viedä.
(Lassi Nummi, Joulukonsertto 1987)
