Juhlien valmistelu taitaa olla samanlaista meillä kuin muuallakin. Jokainen pitää eri asioita tärkeänä. Kenellä on töitä niin nehän on hoidettava ja kotona tehtävä se mikä on kohtuulliseksi katsottava. Nuorella on koulunsa ja kaverit on tavattava, kohtuulliseksi katsottu työmäärä on minimaalinen äidin näkökulmasta. Juhlakalu itse on hämmentynyt kaikesta tapahtuneesta ja järjestelee ajatuksiaan ja elämäänsä tehokkaan näköisesti säntäillen puuhasta toiseen. Lenkillä ja kuntosalilla käynti sekä kaverit ovat yhtä tärkeitä kuin aina ennenkin, niistä ei tingitä. Ja äiti löytää itsensä unelmoimasta sisustuslehtityyliin järjestetystä harmonisesta kodista, jossa perhe hymyilevänä vastaanottaa vieraansa. Ja pöytä tietysti notkuisi ruokalehtityylliin niiden parhaiden kuvien mukaan.

Näin se on aina ollut ainakin meillä. Pieniä ja suurempia yhteenottojahan siitä syntyy kun lähinnä äidin unelmat kariutuvat muun perheen realiteetteihin. Mutta "pohjalaisen hulluuden ja sitkeyden" voimin sitä on äidin näkemys jyrätty päiväksi näkyviin. Eikä jälkeenpäin ole ikinä tullut siitä moitteita.

Miten syöpäsairas äiti järjestää juhlia? Samoin kuin ennenkin. Pohjalainen sitkeys ja hulluus antaa voimia tehdä vähän kerrallaan. Edes pienesti jotakin. Valitettavasti sairaus ei jalosta, ihan samanlaisia kiistanaiheita löytyy kuin ennenkin. Isommat hommat sitten delegoidaan muille. Kyky pyytää apua on lisääntynyt. Onko se jalostumista? Tänään ystäväpartio tulee pesemään lattioita. Mankelivastaava hakee liinat. Leivontaihmiset ahertavat kodissaan, samoin tuolienkorjaaja, astialainaajat pakkailevat jne. Olen sanoinkuvaamattoman hyvyyden ympäröimä. Se korvaa sen, että priorisointini ei aina kohtaa perheenjäsenten kanssa. Ja hetkittäin, esim. eilisiltana kyllä koko perhe puuhasi keskittyneesti raivaushommissa. Ainakin sen hetken että ehdin sen huomata.

Mies kyllä vakaasti sanoi, että juhlat tulevat kuitenkin, kyllä me ne saadaan aikaiseksi. Ja ne ovat nyt sellaiset kuin näillä voimilla aikaiseksi saadaan. Tämän päivän Positiivareiden ajatus oli kuin minulle.

Aamun ajatus

Hyväksy - sitten toimi. Mitä tahansa nykyhetkeen
kuuluukaan, hyväksy se ikään kuin olisit itse niin
valinnut. Toimi aina sen kanssa, älä sitä vastaan.

-Eckhart Tolle

Siis toimimaan.

***

Illan tunnelmia

On toimittu ja toimitettu monenlaista. Mieli on hyvä, kun ystävä tuo ystävänsä, jotka käärivät hihat ja tekevät -simsalabim!- juhlasiivouksen. Viikonlopuksi on luvassa lämmintä ja luulenpa, että meillä vietetään puutarhajuhlia kuten viime kesän aurinkoisena rippijuhlalauantainakin. Mutta minun mieleni on hyvä, kun lattiat ja ikkunat on pesty. Totuushan on se, että olin jo jouluna niin väsynyt, tietämättäni tästä sairaudesta, että joulusiivouskin oli minimaalista. Hyvä joulu silti. Jotenkin tuo pesu on kuin riitti, jolla oma mielikin kohenee juhlakuntoon. Tuntuu toimivan myös kun toisen kädet sen tekevät. Kiitos teille ystävät. Ja kiitos Taivaan Isälle, joka antoi sydämellenne tämän palvelustyön.

Eilen kävin labrassa ja tänään sairaanhoitaja soitti, että veriarvot ovat ihan ok, ei mitään hälyttävää. Seuraavat kuitenkin jo kahden viikon kuluttua. Koska sormeni ovat aukeilleet ja suukin on tullut entistä aremmaksi sekä verenpaineeni kohoilevat, saan huomenna vielä viestin lääkäriltä, jatketaanko lääkettä samalla vahvuudella tai tauotetaanko kenties. Eilen otetusta sydänfilmistäkin lääkäri lausuu jotain. Olen syöpäklinikan tiiviissä seurannassa siis. Kovin se hoitaja ei ollut kuulevinaan, että meille tulee juhlat ja haluan elää normaalia elämää, vaan kehotti välttämään vesien lutraamista. Hansikkaatkaan eivät ole hyvä vaihtoehto edes sisähanskojen kanssa. Kai sentään saan suihkussa käydä? Edes juhlapäivän aamuna ?

Sain vinkin raparperimehusta ja koska löysin helpon tuntuisen ohjeen netistä, ryhdyin oitis puuhaan. Olin nimittäin jo katsellut raparperipehkoa sillä silmällä, että saisi tuosta ottaa ensi sadon nopeasti pois, ja kukkasten kupeesta varjostamasta. Siellä mehu nyt tekeytyy.

Huomenna, torstaina, keskityn lepäämiseen. Sairaanhoitajan puhelu vähän rauhoitti. Ja tulevat pari puuhakasta päivää kieltämättä jännittävät kuntoni puolesta. Huomenna vielä tulen varmasti kirjoittamaankin jotain. Perjantaina sitten viimeistellään juhlavalmistelut apujoukkojen kanssa ja lauantaina juhlitaan enkä ehkä istahda tänne lainkaan - jos ihan nopeasti jonkun kommentin sentään voin lukaista...