Älköön otsikkoni pelästyttäkö ketään, nämä yllätykset eivät olleet niitä ikävimpiä. Mutta päivien kulku ei aina mene niinkuin suunnitellaan, perjantaina sain jo yllätyksistä esimakua, kun paluumatkalla bussi, jossa istuin ainoana matkustajana, hajosi kesken matkaa. Tänäänkin päivä oli monivaiheinen, bussi sentään pysyi ehjänä.
Ensimmäinen yllätys oli se, miten valtava ruuhka oli vielä yhdeksän tienoilla Meilahtea lähestyttäessä. Julkisilla liikkuessani olin kyllä tehnyt havaintoja autojonoista, mutta vasta tänään se konkretisoitui kun mies päätti lähteä heittämään omalla autolla minut aamusta. Ehdittiin kyllä hyvissä ajoin ruuhkasta huolimatta.
Toinen yllätys oli se, että lääkäriaika oli myöhässä. Aina se vähän on, mutta nyt enemmän. Kanssani odottamassa oli herrasmies, joka oli tullut vahingossa tuntia liian aikaisin. Hänen kanssaan syntyi leppoisaa keskustelua, hän on jo kolmannella lääkityksellä, mutta rohkaisevasti hyvävointisen näköinen. Sutentista oli samoja haittavaikutuksia ollut kuin minullakin. Noita eilenkin kirjoittamiani makumuutoksia oli hänelläkin ollut. Vertaistukiyllätys siis, mukavaa seuraa odotellessa.
Kolmas yllätys oli se, että odottamiani tietoja tt-kuvasta ei sitten vielä ollutkaan. Lääkäri soittaa minulle kun lausunto tulee tällä viikolla. Tosin lääkärini sai ne kuvat itsekin auki ja vilkaisi ettei kasvain ole keuhkoputkea painamassa, tarkkaa mittaa ja vertailua edelliseen ei kuitenkaan voitu tehdä. Siinä minun elimeni vilisivät kuvina silmieni edessä. Kokemilleni vaivoille lääkärin kanta oli, että lähdetään siitä, että ne ovat taudista aiheutuvia. Verikokeista saadut arvot olivat niin hyvät, että uusi lääke voidaan aloittaa. Sairaanhoitajalta sitten sain sitä ison pakkauksen ja huomenna nappaan ensimmäisen.
Yllätysten sarja jatkui kun ollessani poislähdössä törmäsin kälyyni, joka olikin ihan tarkoituksella tullut minua yllättämään. Niinpä istuimmekin kahvilaan pitkäksi aikaa nauttimaan toistemme seurasta ja vaihtamaan kuulumisia. Kiitos hyvästä seurasta! Syöpätautien poliklinikan ovella voi nähdä koskettavien elämäntarinoiden tihentymän, mikä jo sinällään luo pohjan hyville keskusteluille. Toissapäivänä kirjoitin sivullisuudesta, nyt kokemukseni oli osallisuus, niihin tarinoihin minun omanikin liittyy.
Viimeiseksi yllätykseksi voisin vielä mainita sen, että blogissa oli taas paljon kommentteja. Aina te jaksatte niillä yllättää. Kiitos kaikesta tuesta ja muistamisesta viime päivinä!