Viittasin eilen siihen, että olen tehnyt sittenkin joitakin traditionaalisempia uudenvuodenlupauksiin verrattavia suunnitelmia. Aloitettavia projekteja löytyy sittenkin. Laihdutuspäätöstä ei nyt kuitenkaan tarvitse tehdä: menneenä vuotena paino on heitellyt suuntaan ja toiseen enemmän kuin aikoihin, mutta samalla sen merkitysarvo on ollut mitättömän pieni. Joulun ja uudenvuoden saldokin on miinusmerkkinen. Paino tuntuu elävän omaa elämäänsä, minun tekemiseni ja tekemättä jättämiseni eivät siihen niin selkeästi vaikutakaan kuin ennemmin.
Joulun notkuvan herkkupöydän ääressä kuitenkin totesin ettei makeat edes maistu kuten ennen ja kun samalla kovastikin haen asioita millä voisin omaan hyvinvointiini ja paranemiseeni vaikuttaa niin sokeri- ja vehnäjauhopainotteinen ravinto ei sitä taida olla muussa tapauksessa kuin jos tarvitsen välttämättä energiaa nopeasti. Siispä herkuttelu saakoon jäädä vähemmälle niin että senkin vähän mitä syön, olisi täysipainoisempaa ravintoa. Ainoa herkku mikä on maistunut tosi hyvältä, kuorrutetut mantelit, loppuivat tänään sopivasti.
Toinen mielenkiintoinen uusi asia liittyy hiuksiin! Silmiini on osunut usein kirjoituksia hiustenpesusta ilman shampoosta. Kuulostaa aivan mahdottomalta ajatukselta, mutta sisältää myös oman kiehtovan luonnonmukaiselta tuntuvan mahdollisuutensa. Onhan nämä hiustenhoitotuotteet niin uusi asia ihmiskunnan historiassa. Ensin pestään vahvoilla aineilla kaikki hiusten omat rasvat pois ja sitten purkeista yritetään ottaa jotain muuta tilalle, jotka taas pitää pestä pois. Työssäollessani joka-aamuinen hiustenpesu on kuulunut rutiineihini melkein aina. Viime vuoden aikana kun ei joka-aamuista töihinlähtötällaytymisiä sitten ole ollutkaan, olen pidentänyt hiusten pesuvälejä, mutta vain joka toiseen päivään. Shampoon ja hoitoaineen määrää olen hieman rajoitellut. Nyt viimeinen perinteinen shampoopesu tapahtui uudenvuodenaattona. Eilen lueskelin uskonvahvistusta netistä eri käyttäjiltä, esim. täältä ja tein ensimmäisen soodapesun etikkahuuhteluineen. Mielenkiintoista! Vaatii kotipäivän ja lujaa uskoa onnistumiseen kaataa laimea soodaliuos päähän ja olla pesevinään hiuksia kun mikään ei vaahtoa. Ja huuhtoa etikkavedellä! Tuntu käsiin oli kuin hiukset olisivat hirveän likaiset. Mutta peilistä näkyi ja sormiin alkoi tuntua pehmeä ja puhdas tukka. Haa, tästä tulee jännittävä vuosi tälläkin saralla. Ja nyt kun sen näin julkisesti kerron niin onpa kiva nähdä ihmisten ilmeet kun yritätte tarkkailla vaivihkaa miltä sellainen tukka näyttää ja varsinkin: haiseeko se? Joo-o siis, pesin tukkani viimeksi viime vuonna shampoolla! Tytär jo nyrpisti nenäänsä sillä tavalla että ainakin kotikritiikki on varmistettu ja projektin vastustajien barrikadi pystytetty.Tänä aamuna kuitenkin sain herätä niin että tukka tuntui puhtaalta eikä ehkä ihan niin takkupörröiseltä kuin tavallisesti. Mielenkiintoinen hiusprojekti on siis alkanut.
Kolmas päätös on, että kirjoitan edelleen ja ryhdyn myös tallentamaan näitä paremmin. Olen katsellut myös kirjoitajakursseja. Viimeksi tänään Hesarissa oli Palmenian verkkokurssin mainos, ollapa kaksi tonnia ylimääräista ja varmuutta terveydestä, että voisi sitoutua. Kansalaisopistommekin tarjoaa kirjoittajakurssia, ehkä sen muutaman kympin sitoumus olisi kohtuullisempi.
Uutta kohti siis tähyillään, uutta alkua voi silti tavoitella vaikka kovin moni on muuttunut. Mahdollisuuksia on.