Arki alkoi arjen touhuilla.Aatonaattona kirjoitin "arkihuolesi kaikki heitä", palaako ne arjen huolet nyt? Ainakin siltä alkoi tuntumaan. Heräsin jostain syystä ensimmäisen kerran jo puoli kuudelta ja kuulostelin hetken, mitä keskimmäinen tekeekään kun herään hänen lähtötouhuihinsa. Vaan eipä kuulunut mitään ja valkeni että poika nukkui yhä. Mies heräsi myös ja lähti viemään pojan autolla ettei myöhästy eikä tainnut nukahtaa sitten ennen omaa lähtöaikaansa. Tyttärenkin iloista ääntä kuulin, pitihän sitä hereillä olla ja nauttia kotiinjäämisen autuudesta! Kuopuksen koulu kun jatkuu vasta viikonlopun jälkeen. Minä olen aamuisin herännyt vatsakipuun eikä tämä aamu tehnyt poikkeusta, ihan hyväkin, kirpaisee se edelleen etten minäkin tänä aamuna saanut varustautua töihin lähtöön. Nyt sitten keskityin enemmän odottelemaan miten pian särkylääke vaikuttaa.
Ylösnousua siivitti tietoisuus, että sähkömies on tulossa, niinpä aamutoimet tuli tehtyä rivakammin. Meillä toinen jääkaappi on ollut sähköttä ja sieltä vain nopeasti poistettiin kylmää tarvitsevat. Nyt katsoin sinne sisälle tarkemmin ja totesin jääkaapin huutavan pesua ennenkuin virta kytketään uudelleen. Pesin hyllyt ja kannakkeet pesualtaassa kunnolla ja sisäseinät niin hyvin kuin pystyin, taskulamppuakin käytin. Turha on töihin haikailla kun hikipisarat valuivat noroina selässä ja otsalta, vaikka lepäilin välillä. Enpä tiennyt jääkaapin pesun olevan noin rasittavaa. Loppuvaiheessa saapuikin sitten sähkömies, joka ei hätkähtänyt työn raskaan raatajaa, vaan iloisesti kuunteli ongelmamme ja mikä parhainta, osasi myös ratkaista sen. Uusi, entistä kestävämpi automaattisulake on nyt vaihdettu. Hieman mies ihmetteli miten keskuspölynimurin kanssa olikin kytketty noin paljon saman sulakkeen taakse. Oikeasti kyllä tuntui ihanalta kun kaikki sähköt toimivat. Meidän keittiöstä löytyi 18 sähkölaitetta, kun riisikeitin ja sen muuntaja lasketaan yhdeksi eikä jouluvaloa lasketa lainkaan. Parin päivän tauko teki hyvää, ainakin hetken osaamme arvostaa taas toimivaa kotia.
Mainiosti muulloin toiminut syöpäklinikka oli joulunpyhien vuoksi saanut minun lääkärikäyntirytmini sekoittumaan ja sain tänään jo odottelemanikin soiton, että huomenna olisi syytä mennä käymään. Hyvä niin, monenlaista vaivaa kuitenkin kun on ollut. Tosin syöpälääkäri ei näille minua nyt eniten vaivaaville ei voi mitään, polvet huutelevat kipeästi tuon jääkaapinpesusessionkin jälkeen.
Joulunaika oli selvästi erottuva jakso siis minullekin, kun arki huolineen näin tunki päälle heti Loppiaisen jälkeen. Joulukuusi ja valot ovat vielä paikoillaan, nuutinpäivään mennessähän ne vasta otetaan, eikö vain? Tänä joulunaikana on yksi ystäväni jo toistamiseen sairaalassa, hänelle ja perheelle jouluaika ei koittanutkaan suloisina juhlapäivinä eikä tämä arkikaan palauttanut tilannetta ennalleen. Juhla-aika toi ison huolen, jota ei noin vain heitetäkään. Onneksi ne pienemmät ja isommat huolet saa kantaa ja jakaa edelleen Taakkojen Kantajalle. Katson lumista maisemaa ja totean että minulla moni asia on hyvin.