Nyt kun kovin monessa perheessä puuhaillaan jo kovin jouluisesti, on syytä katsastaa mitä kaikkea joulunalusaikaan oikein kuuluu. Samat traditiot toistuvat, tietoisesti tai tiedostamatta, yksilön tasolla tai yhteisöllisesti. Itse ainakin tunnistan tunteen: juuri näin pitää tehdä kuten on aina tehty tai minne on aina osallistuttu. Yksi sellainen on vuotuiset järjestöjen yhteismyyjäiset, johon tänään pääsin kuin pääsinkin. Sieltä sain jouluuni kuuluvan taatelikakun! Ainakin yhdet myyjäiset on koettava, siellä on eivan erilainen joulunhenki kuin muilla markkinoilla. Toinen olisi kauneimmat joululaulut -tilaisuus ja yksi tai useampi joulukonsertti, niistähän olisi tarjontaa vaikka miten, yhden täkäläisen jouduin jo ohittamaan, katsotaan miten jaksan seuraavalle viikolle suunniteltuihin osallistua. Koulun joulujuhlatkin ovat olleet se jokin, jota ilman joulunalusaika tuntuu haljulta. Toivottavasti jaksan mennä kuuntelemaan miten Enkeli taivaan tänä jouluna helkähtää lasten äänillä. Näitä traditioita joka joulun alla itsekullakin on varmaan hyvinkin erilaisia.

Erään joulun alla, olin saanut tomerasti organisoiduttua myös kodin joulusiivouksen ja koristelun valmiiksi jo tuomaanpäiväksi. Ihan naistenlehtityyliin! Koti oli valmis jouluun ja joitakin ystäviä tavattiinkin, kelpasi siinä lahjoja ja ruokia viimeistellä. Esikoinen totesi silloin aatonaattona, että olin riistänyt häneltä yhden jouluperinteen: juuri sinä päivänä olisi pitänyt olla sellainen hullunmyllyntunnelma: matot ulkona, joulun suursiivous menossa yhtäaikaa joka paikassa, samalla uunista kohoisi herkullisia tuoksuja ja joku aina kantaisi vihonviimeisiä ostoksia sisälle ja aina jossain olisi huone, jonne ehdottomasti ei saisi mennä. Että ihan sellaista ihanuutta jäi lapsi kaipaamaan, ilman jouluhösseliä ei tulisi joulua. Mutta tuli se kuitenkin. Se on asia, josta mieluusti jouluperinteessäni luovun. Tiedän kuitenkin, että joulun alla äidit eritoten ovat räjähdysherkkää materiaalia, joten jollei jouluhösseliä niin ainakin kunnon riita yleensä saadaan aikaan jossain vaiheessa. Mieluummin ennen aattoa. Jouluriidastakin luopuisin mielelläni.

Monet kertovat, että tiettyihin jouluruokien valmistukseen voi liittyä omat perinteensä. Lapsuudenkodissani piparitalkoopäivä oli sellainen, opiskeluaikoinakin kutsuin ystävät leipomaan pipareita ja hauskaa oli Omassa perheessäni talkoohenki on hieman hiipunut. Mutta ilman tyttären kanssa koristeltuja pipareita ei joulu tule, koristeluihinkin on muodostunut oma tyylimme. Muu joulukoristelu on samoin vakiintunut, onneksi perhekin on hyväksynyt maltillisemman linjan, eikä joulusia askartelujakaan kerry sellaisia esillepantavia määriä kuin aikaisemmin. Tosin olen säästellyt lasten vuosien mittaan tekemät tontut ja usein koonnut niistä ja lahjoiksi saaduista näyttävän tonttupöydän.

Joulun alla kertyy mainoksia kilokaupalla. Ja lehdissä kauhistellaan joulumarkkinoita. Milloin mikäkin asia nostetaan esiin. Sekin on joulutraditio, oletteko huomanneet. Sikainfluenssasta kun ei enää juttua oikein saa. Joulukinkkujen aikaan mieluusti tartutaan sikojen hoitoon kuten on huomattu. Lainkaan vähättelemättä eläinten itsestäänselvästi tarvitsemaa hyvää hoitoa, on syytä muistaa myös monia muita, paljon isompiakin epäkohtia. Veljeni tuolla kommenteissa muotoili sen näin: Miksei kukaan koskaan tunkeudu salaa vanhainkotiin ja kuvaa niitä oloja missä ihmiset "usein" joutuvat viettämään aikaa epäinhimillisissä oloissa. Olemme jälleen menossa anoppia katsomaan erääseen lopetettavaan pieneen vanhainkotiin jossa henkilökunta kyllä tekee parhaansa, päättäjät vain tuntuvat olevan hukassa. Tässä hiukan erilainen kannanotto tai keskustelun avaus. Salakuuvaajille löytyisi myös materiaalia sairaaloista - viime viikolla yksi vanhus laitettiin tippaan istumaan tuolille kun petipaikat loppuivat. Joka joulun alla kyllä monet muistavat vanhuksia, sairaita ja vähäosaisia, mutta sitä tärkeämpää taitaa olla se, mitä loppuvuosi tehdään.

Joka joulun alla on runsaasti paatosta ilmassa. Isoja ajatuksia hyvyydestä, rauhasta, ilosta ja valosta. Sekin kuuluu tradiotioon, jouluun herkistynyt ihmismieli on vastaanottavainen. Mukava traditio on sellainen, että joku on ideoinut jotain ihan yllätyksellistäkin yhteisen hyvän vuoksi ja siihen voi tempautua mukaan. Viime yönä lueskelin Talsan Tontun joulublogeja myös aikaisemmilta vuosilta. Vähäosaisten muistamiseen Tonttu tarjoaa yhden mukavan keinon Tontun puuropadan kautta. Sieltä jostain löytyi myös mainio lista mitä täytyy tehdä muistaa tehdä ennen joulua; 1. nukkua kylliksi, se usein unohtuu joulun alla, 2. syödä kunnolla, että jaksaa listan kaikki muut kohdat 3. ulkoilla, perustelu varmaan sama kuin kakkoskohdassa ja sitten sen jälkeen liuta muita jouluaiheisia tekoja. Täytyy todeta, että Tontun tärkeysjärjestys on osuva.

Näin joka joulun alla puuhaa, tapahtumaa, muistamista ja tekemistä on niin ylitsevuotavaisesti ja kuitenkin kaikki vakuuttavat tavoitteena olevan rauhoittumisen. Luulisi nyt pelkän rauhoittumisen olevan maailman yksinkertaisin juttu ja onnistuva ilman suureellisia valmistautumisiakin. Aion testata mitkä ovat ne minimaalisimmat asiat, joiden kautta minun jouluni kuitenkin syntyy.