Kaiken menon ja touhun jälkeen aukeni hyvin hiljainen ja verkkaan etenevä päivä. Mies pääsi eilen hyvin ansaitulle miesten kesälomareissulle Tallinnaan, palailee kyllä nyt pian. Minä olen ollut kuin teinit, nukuin pitkään ja vielä toisen kerran päiväunetkin kun kirjan ääressä silmät alkoivat lupsahtelemaan.
Kippis teille kaikille! Seuranani on iso lasillinen iltajuomaa: valmistaudun huomisiin kuvauksiin. TT-kuvaa ennen sairaalassa saan tätä vielä lisää ja sitten itse kuvaushetkelläkin saan suoneen lämmittävän tujauksen. Itse kuvaus ei kestä kovin kauaa, ehkä 15 minuuttia kaikkiaan ja saan makoilla avarassa huoneessa, peti vain liikkuu ja valtava kone raksuttaa vauhdilla minut viipaleiksi. Sitten kuvat menevät tutkittavaksi ja viikon joudun kärvistelemään odotellen tietoa, mitä niistä löytyy. Viimeksi siis siellä näkyi puolenkymmentä suurentunutta imusolmuketta. "Suurentunut" tarkoittaa yli puolta senttimetriä halkasijaltaan. Pienet ovat siis viholliseni. Mutta heidän pelotearvonsa on suuri.
Koiran kanssa kävin ulkona, mutta muuten eivät jalanpohjani nyt kävelyjä suosi. Toisaalta tekee mieli uhmata ja kävellä vain kivuista huolimatta ja katsoa miten sitten kävisi. Suun arkuus on lisääntynyt ja sen myötä makuaistimukset ovat muuttuneet. En olisi ikinä uskonut että jäätelö voisi mielestäni olla joskus jotain muuta kuin kertakaikkisen hyvää. Nyt uskon. Kylmä ja rasvainen tuntu suussa ei ihan herkullisin elämys todellakaan ole. Sorbettityyppiset jäätelöt ovat maistuneet koko ajan paremmilta. Eilen saamani mustikatkin menettivät tänään mehukkuutensa ja makeutensa.
Lisää kokemiani makupettymyksiä: kaikki kesäiset kalaherkut, graavit lohet ja sillit ei maistu kuin kylmältä ja niljakkaalta suussa. Suola ja etikka tuntuvat liian voimakkailta. Samoin pippurit ja valkosipuli. Siispä grilliherkkulihat ja makkarat ovat melkein kaikki liian vahvoja, jopa polttavia makuja. Sushien wasabi tietenkin on jätettävä pois. Samoin kaikki rapea ja muruinen ikäänkuin raapii suuta, pureskeltavat kovat vihannekset kuuluvat tähän joukkoon. Kovin happamet eivät käy. Eikä kuumat. Tiedän, olen hankala ruokavieraana. Kovin ronkeli. Enkä olisi ikinä itsestäni uskonut ettei hyvä ruoka voisi maistua. Olin väärässä. Ja silti löytyy vielä monia ruokia, jotka ovat näiden kriteerien ulkopuolella ja maistuvat ihan herkulliseltakin. Tosin olen myös opetellut syömään vaikka lautasellani oleva annos ei houkuttelisikaan. Sillä kerrankin elämässäni laihtuminen on julistettu ei-toivotuksi tapahtumaksi.
Hitauden huippu on ollut tuon 4 desilitran nieleminen, mutta nyt se on tehty. Kiitos teidän seuranne.