Hei, jos minä kirjoitan ihan pienellä niin ette heti huomaa. Vietin tämän aamun pitkälle iltapäivään sairaalassa piuhoitettuna. Kaikki näytti kuitenkin hyvältä vaikka huono olo oli jatkunut päivätolkulla, joten nyt olo on helpottunut, sydän, veri, keuhkot toimivat kuten pitääkin, vaikka hengästys vaanii jo ihan pienestä liikkeestä. Ehkä on syytä napata rauhoittavia tiuhemmin ja huolehtia paremmista yöunista ja hyväksyä väsymyskohtaukset. Ja lääkäri sai vakuutettua että tämä kyllä vielä paremmaksi muuttuu. Sairaaloissamme on töissä ihanaa henkilökuntaa, hoito oli nyt taas huolehtivaista. Ehkä minä olin vain tällaisen paijauksen tarpeessa. Tosin siinä valvontalaitteiden piipityksessä päätin etten kovin helposti uudestaan sinne joudu. Samalla tavalla siellä kuin kotonakin tuli bongattua tekemättömiä hommia: hirveän pölyiset tuuletuskanavan luukut katonrajassa, varsinkin se vasemmanpuoleinen.
Ystävä laittoi viisaan viestin, että täytyy antaa kropalle aikaa sopeutua, uusi vahva lääkitys on uusi tilanne. Eikä odotusarvoni siitä että paranen heti tai viimeistään huomenna ole ihan oikeaan osunut. Voin siis rauhassa odotella ylihuomista...
Kuopus, pikkuiseni, onkin jo iso ihminen. Sinne pyyhälsi pääsykokeisiin kaupunkiin. Päivystyksessä kovin kipeä pieni poika nojaili äitinsä sylissä, se muistutti miten tätä oman sairastamiseni hätää suurempi oli huoli pienen lapsen kunnosta. Tuo samainen kuopus saikin kerran lääkäriltä arvion että nämä tytöt ovatkin oikeita valopäitä! Jouduin nimittäin ottamaan molemmat pojat korvakipuisen vauvan kanssa lääkärille. Isotveljet sitten olivat kovin kiinnostuneita mitä siskolle oikein tehdään ja lääkäri näppärästi laittoi heidät ojennukseen pyytämällä vuorollaan katsomaan sieltä toiselta puolen päätä milloin valo näkyy toisesta korvasta kun hän valottaa toisesta. Keskimmäinen huudahti kirkkaalla äänellä hyvin pian "nyt näkyy!" (Ja tuosta pojasta pitäisi nyt sitten tulla ylioppilas.) Se josta tuli lääkintämies oli valon näkymisen suhteen epävarmempi. Mutta lääkäri iski minulle silmää: nämä tytöt ovatkin valopäitä! Voi kun rakas valopääni olisi loistanut tänään.
