Kirjoittelin viisi päivää sitten, että haluaisin kesän vielä jatkuvan. Pohjanmaan matka sai aikaan muutoksen. Kypsyvä vilja lainehtimassa lakeudella tuoksuineen oli se näky, joka sai sydämeni laulamaan: tervetuloa syksy, marjoja antavat pensaat ja metsä, yön pimeys kun saunan jälkeen rappusilla jäähdyttellään, kynttilän valaisemat illat. Puimurit pelloilla saivat muistelemaan myös vanhaa viljankuivaajaa, jonne vietiin isälle yöksi evästä jännittävän pimenevässä illassa. Kuivuva vilja, tulen loimu, kuumuus sisällä, kylmyys ulkona, salaperäiset rapinat nurkissa...

Meillä kotona puutarhan nurmikkoa täplittää keltaisten lehtien surulliseniloiset pilkut. Kultapiiskut, maksaruohot, pensashanhikki ja pieni pensasruusu jaksavat kukkia, kuten myös moni istutetuista kukkasista. Mutta niin moni on kukintansa ohittanut, ikinä en ole osannut kyllin satsata näihin syyskukkijoihin, ajattelin, että ne helposti jäävät koulujen alettua huomaamatta, nyt niitä kaipaisin. Kotiin oli kuitenkin hyvä palata reissujen jälkeen. Syksyn arkiset touhut jatkuivat.

Syksyn nuutunutta tuntua on myös olotilassani. Olin jo ehtinyt ajatella, että tällä pienemmällä lääkeannostuksella kaikki ruoansulatusvaivat jäävät tulematta. Mutta taisin nuolaista ennenkuin tipahtaa, liikaa tuoreita vihanneksia ei sittenkään pidä ahnehtia. Onneksi on lääkkeet. Henkistä nuutumista vastaan hautajaistunnelman jälkeen ei niinkään selkeää lääkettä ole. En tiedä kumman vuoksi olen öisin täällä enemmän valvoskellut, kiertävän vatsan vai pään ajatusten.

Esikoisen kanssa katsoimme elokuvan, jonka jälkeen harjoittelimme rakentavasti erilaisen mielipiteen ilmaisua. En millään päässyt siihen tunnelmaan, mitä poikani The Westler -elokuvasta ammensi. Yleensähän esikoiseni saa minut houkuteltua katsomaan hyvinkin erilaisista genreistä elokuvia, jotka pääsevät tällaisen täti-ihmisen yllättämään, jopa ihastuttamaan. Keskustelu oli silti mahtava ja arvokas, tämä elokuvamaailmoja avaava arki ei olekaan enää pian niin hyvin ulottuvillani kuin tähän asti. Tai ehkä sitten yhteys säilyy uudella tavalla.

Tätä mielipidettä en silti vaihda: on hyvä, että elämä kulkee eteenpäin. Kuin kesän jälkeen tulee syksy, aikuiseksi kasvanut lapsi muuttaa kotoa pois. Tunteet vain eivät aina ole samalla linjalla mielipiteen kanssa. Syksyn tuntua, iloa ja haikeutta samaan aikaan.