Japanin sadeaikaa kutsutaan sanalla tsuju. Joskus se on vähemmän, joskus enemmän sateinen. Ne enemmät sateet ovat sellaisia kuin tänään täällä Etelä-Suomessa. Lämmintä, kosteaa, rankkaa jatkuvaa sadetta. Avasin oven aamulla ulos sateeseen lähtiessäni laboratorioon antamaan vertani tutkittavaksi ja muistin Japanin viidettä vuodenaikaa, tsujua. Tosin se oli paljon lämpimämpi. Rankassa sateessa 21 vuotta sitten ajelimme Shigan läänin sairaalaan esikoisen synnytyssupistusten alettua, onneksi en silloin tiennyt, että poika on maailmassa vasta 15. päivän iltana. Mies lähetettiin kotiin nukkumaan ja minä kuuntelin kohisevaa sadetta ja pelkäsin, että miehen käyttämä rantatie sortuu tai ainakin tulvii.
Eilen ei satanut vaan vietimme kaunista poutapäivää ajelemalla Fiskarssiin. Koko ruukkialue on näkemisen ja kokemisen arvoinen, ihan kaikkea en kipeiden polvieni vuoksi jaksanut kävellen kulkea katsomaan. Väkeä ja autoja oli niin paljon, että onnekkaasti löytyneelle parkkipaikkalle oli auto jätettävä ja omin jaloin kuljettava minne halutti. Tai siis minun tapauksessani, minne jaksoi. Siellä oli näin sunnuntaina myös mukava, aito vanhan tavaran kirpputori, jota oli mukava tutkistella. Paluumatkalla kävimme vielä katsomassa Mustion linnaa, mutta vain ulkopuolelta, sillä illemmalla oli ohjelmassa vielä poikkeaminen rippijuhliin.
Keskimmäinen on kuljettamassa kavereitaan armeijan hoiviin, itse hän ei päässyt vielä vaan tammikuun palvelukseenastumispäivä kutsuu ellei sitten pääse toivomaansa vaihtoon ensi kesään.
Aloitin viikonloppuna japanilaisen kirjoittajan Shusaku Endon romaanin Kuiskaus. Kirja löytyi kirjahyllystäni ja olen lukenut sen siis aikaisemminkin. Kovasti tutuissa maisemissa kirja liikkuu kun Kansain alueella ollaan, ja aihepiirikin puhuttelee nyt aivan tuoreella tavalla. Päähenkilö on lääkäri, mutta potilaalla syöpä. Kannatti ottaa uudelleen luettavaksi.
Kesän ensimmäinen laatikollinen mansikkaa ostettu. Paras mahdollinen nauttimistapa (ja makumuiston säilöminen) on tehdä mansikkamaitoa. Sitä siis.