Kuopus sai ihanan, odotetun kirjeen: merkonomiopiskelut odottavat! Onnenpäivä.

Katogoriat

Tämän blogini kirjoitusten kategorioiden keksiminen oli hauskaa ja innoittavaa puuhaa, siihen ja aineiston läpikäymiseen kuluikin koko iltapäivä mukavasti. Nyt olen käynyt kaikki edelliset kirjoitukseni kertaalleen läpi ja luokitellut niitä sen mukaan, mitä teemoja niistä nousee esiin. Kategoriat löytyvät sivun vasemmasta alareunasta heti arkiston jälkeen. Kategoriat olen nimennyt vailla mitään tieteellistä otetta, kuitenkin taustalla tietysti on kokemukseni teemahaastattelun tekemisestä ja niiden teemojen luokitteluista. Aluksi tieteellinen näkökulma ahdisti - ehkä juuri siksi en innostunutkaan kategorioista ja jätin tieten tahtoen koko puuhan väliin. Mutta kun oivalsin, että teen luokat vain itseäni varten ja helpottamaan eri asioiden löytämistä, niin aloin innostua asiasta. Ja niin työ vei mukanaan. Mitäpä muutakaan olisin näillä nakkisormilla tänään pystynyt tekemään?

Analysointia

Toinen asia, mikä innosti kahlaamaan koko aineiston läpi, oli heräävä kiinnostus siihen, mitkä teemat näin tätä aineistoa luokittelemalla nousevat esiin. Samaa kirjoitusta nimesin enintään kolmen eri kategoriaan kuuluvaksi, vaikka jotkut bloginpitäjät ratkaisevat asian toisin. Oi, nyt voisi tehdä jopa jonkun graafisen esityksen tähän, mutta tyydyn pelkkään kirjalliseen analyysiin. Voittaja, ylivoimaisesti eniten kirjoituksia, on aihepiirissä otsikolla Kipuilua. 27 kirjoitusta olen nimennyt siihen. Ihan jokaisessa varmaan jotain nirinää tai narinaa olotilastani olisi lauseen verran löytynyt, mutta jätin ne omaan arvoonsa. Marisijan päiväkirja tämä siis on, nyt näin "tieteellisesti" tutkien.

Seuraavaksi suurin kategoria, 18 kirjoitusta, kokoontuu nimen Muuta sattunutta alle, se oli kaatoluokka, kimmokkeena useimmiten joku arkipäivästä poikkeava, yleensä kiva tapahtuma. Sikäli hyvä huomata, että tällä taipaleella on sattunut ja tapahtunut mukavia tai ainakin elähdyttäviä tuollaisia ei pelkästään sairastamiseen liittyviä asioita.

Itselleni on tärkeää, että minulla on lähipiirini, ystävien tuki. Iloitsen siitä, että 15 kertaa minulla on ollut huomiokyky niin hereillä, että olen ymmärtanyt kirjoittaa siitä ja sain nimetä kirjoituksen kategoriaan Ystävien apua. Paljon useammin ja ehkä näkymättömämmin olen apua näiden lisäksi saanut, yksinäisinä vaikeina hetkinä toivottavasti muistan tuota katsella. Kaikki kirjoitusteni kommentit tavallaan liittyisivät tähän.

Monessa kirjoituksessa olen kommentoinut jotain lukemaani, 12 kirjoitusta löytyy Luettua kategoriasta. Katseltua ja kuultua on paljon pienempi, toivottavasti niihinkin löytyy elokuvia, taidenäyttelyitä ja konsertteja kommentoitavaksi. Eri taiteenlajien merkitys on nyt korostunut, sanaton voi antaa hyvän hahmon tunteelle. Ja niitähän tässä nyt on vellonut laidasta laitaan. Tätä omaa kirjoittamistani olen myös pohtinut niin usein, että oli syytä perustaa oma kategoria. Kaikki lääkärikäynnit ja hoidon eri vaiheet löytyvät myös omasta kategoriastaan Syöpähoitoa. Työelämää koskevat pohdiskeluni löytyvät myös omasta lokerostaan, niitäkin on jo 6. Kertonee omaa kieltään asenteestani, työorientoitunut minä on syvällä olemuksessani.

Pari pientäkin kategoriaa tulin perustaneeksi. Ehkä muistelua oman elämäni ajalta ennen blogia tulee vielä enemmän kuin kaksi. Ja ehkä tulen pohtimaan kuolemanvakavasti neljännenkin kerran. Sitten on yksi kategoria, jota en perustanut. Harkitsin kyllä ja katselin hiukan muitakin blogeja: usko, uskonto, hengellinen elämä, teologia, uskonkysymyksiä, rukous, Raamattu, kristityn elämää... näitähän oli tarjolla paljon, mutta jokaista jotenkin vierastin. Pohdintani päättyi siihen, kun löysin mikä tässä hiertää. Minä en lokeroi uskoani erilleen johonkin lokeroon. Se on hengitykseni, olemassaoloni, pohjavireeni. Tietysti on kirjoituksia, joissa kirjoitan suoraan uskonasioista ja sitten on niitä, joissa vähemmän. Mutta kuten kipuni näyttää olevan vahvasti läsnä kirjoituksissani niin myös usko on sitä ilman erillistä kategoriaa. Se on pohja, mihin olen juurtunut. En voi enkä halua määritellä, missä alkaa minun varteni ja missä on sen juuret. Ilman toista ei olisi toista.

Tähtihetkiä on onneksi kevään aikan ollut monia. Tänään jo kahdeksas!