Huomasin maanantai-iltana, että tiistaipäivästä on tulossa tiivis. Aamupäivällä menen joulutervehdykselle kouluuni, saan osallistua joulujuhlaankin. Iltapäivällä saan kotiin rakkaan ystävän, joka lupasi auttaa piparinpaistossa. Illalla on tiedossa joulukonsertti. Ajastan siksi tiistaipäivänä ilmestyväksi tämän runon, joka luullakseni hyvin kiteyttää sitä kaikkea mitä saan kokea. Monenlaista, luullakseni hyvin moniulotteista on tiedossa. Runo on Lassi Nummen kokoelmasta Joulukonsertto.
Pituus, leveys, korkeus
Joulun moniulotteinen tila.
Kolme kertaa kolme, neljä kertaa neljä,
pituus, leveys, korkeus. Ja aika.
Näkö, kuulo, tunto. Ja mieli.
Paikka, aika, liike. Ja sointi.
Muistot, odotukset, pyrkimykset. Ja luopuminen,
tyhjä avartuva tila
jonkun tulla
jos joku
En unohtanut lopusta yhtäkään sanaa, enkä pistettä. Runo loppuu juuri noin, mikä häiritsi minua tavattomasti pitkään. Nyt ymmärrän, että noin se pitää olla. Samalla kun joulussa elämme nykyhetkessä ja muistot menneeseen on vahvat, on tulevaisuus kuitenkin läsnä. Samoin taivaallinen ulottuvuus, jolle ei ole sanaa.
