Olen viime aikoina kirjoitellut melko vakavia ja synkkiäkin kirjoituksia. Kyselen, kapinoinkin, epäilen ja etsin. Luulenpa, että se on aika tavallista niillä, jotka ovat joutuneet vakavan sairastumisen tai muun kovin tasaisen arjen perustuksia järisyttävän elämänkohtalon satuttamiksi. Tänään kaiken sen vastapainoksi jo hahmottelin mielessäni kirjoitusta kaikesta hyvästä ja myönteisestä mitä kuitenkin samaan aikaan koen. Se olisi ollut sopiva syyspäivän tasaukseni. Aamukin kun sujui niin monien ilahduttavien postien ja varsinkin esikoisen uusien elokuva-arvostelujen lukemisella. Kunnes avasin tämän päivän blogini ensimmäisen kerran ja sain kehotuksen Päivän Sanasta: Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli. (Jaak. 1:23-24)

Kirjoitin muutama päivä sitten "Kaiken pohjalla ei ole hyllyvä suo vaan lopulta tukeva pohja, jolla huutoni huudan". Mitä tällä tarkoitin? Sitä, että uskon Jumalaan, jonka luotan pitävän minusta huolta. Monesti usko on kovin heikkoa, tuskin tunnistan muuta kuin tuon tunteen; vaikka kuinka huudan, itken, kapinoin, epäilen ja etsin niin en kuitenkaan kulje loputtomassa suossa, siellä pohjalla on kallioperä. En huku kokonaan, vaikka upottaakin pahasti välillä. Kaikella tällä on rajat, tosin kovin piilossa. Jeesus Vapahtajani kulkee kanssani. En aina muista tai haluakaan kirjoittaa tätä esiin, mutta tänään tuntuu, että tuo raamatunlause siihen kehottaa. Toivottavasti tällä olen nyt jotenkin enemmän sanantekijän roolissa eikä vain sanan kuulijana tai lukijana. En myös näe vaikeana kuolemasta kirjoittamista, Jos kristittynä uskon iankaikkiseen elämään ja taivaaseen, niin kuolema ei ole loppu vaan suuren ilon alku - ollenkaan vähättelemättä sitä suurta surua, jonka kautta ja jota aiheuttaen sinne kuljetaan. Enkä lainkaan osaa hallelujaa veisaten unelmoida taivaasta vaikeassa elämäntilanteessa kuten monet virrentekijät ovat tehneet. Ja kuitenkin, pidän niidenkin sanoja totena ja lohdullisina, sieltä kuultaa se pohja, jolla huutoni huudan.

Mutta varsinaisesti uskomisesta kirjoittamisen koen vaikeaksi, miten jotain niin suurta pystyisi minun sanoihini vangitsemaan?  Ja haluan myös karttaa perinteisiä kristillisiä fraaseja - miten helppo olisi äskeiseenkin kappaleeseen ollut lisätä näistä muutama.  Usko on nimenomaan pohja, ei mikään erillinen elämänalue. Sitä pohdin jo silloin kun tein tuota kategoriajakoa, en erittele sinne erityisiä uskonnollisia kirjoituksia eroon näistä maallisista. Miten voisin? Tietysti jotkut kirjoitukset käsittelevät enemmän ja suoraan hengellisiä asioita kuin toiset.

Aika moni muukin on kokenut samalla tavalla, blogeista ei kovinkaan moni suoraan tunnustaudu uskonasioita pohtivaksi. Moni keskustelu kun saattaa mennä opilliseksi vääntämiseksi. Paitsi esim. täällä löytyy rehellistä uskon etsintää. Syöpäystäväni Marja kirjoittelee useaakin blogia.  Kotimaa-lehden nettisivuilla juuri laajennettiin bloginpitäjien määrää, sieltä löytyy monenlaista pohdintaa ja keskustelua uskosta ja kirkosta.  Mutta monesta blogista löytää syvällistä pohdintaa kaiken muun elämänmenon luontevana osana. Jos joku haluaa tuoda täällä julki bloginsa, jossa kirjoittelee uskonasioista, niin voi laittaa vinkin kommentteihin, minä voin vaikkapa lisätä ne tänne varsinaiseen kirjoitukseenkin. Tiedän, että minun lukijoissani on monia, jotka eivät täällä blogimaailmassa surffaa kovin tottuneesti, mutta olisivat ilahtuneita tällaisista linkkivinkeistä.

Syyspäivän tasauspäivänä päivä ja yö ovat yhtäpitkät, tasattu. Se muistuttaa, että minunkin yöni, synkkien ajatusteni, vastapainoksi on valoisa päivä, Jumalan maailma, jossa olen turvassa. Kaikesta tästä, samalla tavalla, uusia sanoja hakien, lauluissaan kertoo Juha Tapio, jota menen illalla kuuntelemaan tasauspäivän iltaan. Sitten siellä taitaa olla myös asiaa, joka ehkä saa minut häpeämään kaikkea sitä mitä eilen kirjoitin: kaikilla ei suinkaan tässä maailmassa ei ole mahdollisuuksia korkeatasoisiin tekonivelleikkauksiin tai syöpähoitoihin. Siellä taitaa olla myös mahdollisuus olla sanan tekijä eikä pelkkä kuulija.