Ei oikein tuntunut kukaan tuovan yhtään mitään tänä aamuna. Eilinen väsy jatkui vain. Mutta eilinen toi täksi aamuksi myös yllättävän menon: hampaasta lohkesi paikka ja kun suu on arka menemään rikki niin päätin heti korjauttaa vahingon ettei joulua tarvitse puudutusainepulloni seurassa viettää. Aika moni muukin oli vastaavan jouluyllätylsen kohdannut ja siellä me istuimme jonossa kaikin, minä mattimyöhäisenä tulijana sain odotella 2 tuntia ennenkuin kaikki 20 edelläolevaa päivystyspotilasta oli hoidettu. Sain väliaikaisen paikan ja joulu alkoi näyttää valoisammalta. Hyvä hammaslääkäri joulun tuopi! Harmi vain kun kotona jo sitten odotteli joulukinkuntuojien rivistö. Kuopus ja serkut pääsivät Hesburgerin joulutunnelmiakin maistelemaan. Hyvä hampurilainenko siis joulun tuopi?
Esikoinen ja keskimmäinen lähtivät jo puoli kuudeksi töihin postiin ja palailivat kun kello oli käynyt koko kierroksen. Toisella oli kolme lahjaakin mukanaan, iso ilo! Luulin että postinkantajan muistaminen oli vain sellainen vanha kotikyläni tapa, mutta kyllä he edelleen saavat sieltä täältä ja ansaitsevat joulumuistamisensa. Siispä huomisaamuksi tai ylihuomiseksi vielä ehtii teipata tai ripustaa postinkantajalle osoitetun pienen muistamisen oveen tai laatikolle. Hyvä postinkantaja ainakin joulun tuopi! Suklaata voi kantajalle huoletta antaa, rankassa työssä kalorit palaa.
Apteekissakin kävin, hain ison pussin lääkkeitä, käytin hyväkseni loppureseptit, kun taas tammikuusta aloitetaan lääkekaton kerryttäminen. Hyvät lääkeet ainakin joulun tuo. Ei tainnut olla sopiva hetki kysyä, kun farmaseutilla oli aika monta kolmiolääkepakkausta vieressään, että uskaltaisiko sitä glögiä maistella. Punaviiniglögikin kun sen joulun toisi. Onhan niitä muitakin glögejä.
***
Kirjoitus livahti taas menemään: joulutervehdyksentuoja sen joulun tietenkin tuopi! Ja tällä oli vielä pieni koiranpentu mukana, pieni ruskea villakoira - meidän Zasu vauvana! Hyvä Muru-pentu joulun tuopi. Pieni värisevä kuono ja käsivarrelle mahtuva suloisuus, joulumieltä jos mikä.
Joululeipä on tuoksunut edelleen meillä, joulupullaakin innostuin leipomaan. Joulun tuoksut joulun tuopi, niitä ja näitä kaikkea muita oli tämä Tuomaan päivä pullollaan. Päivä, jolloin nukuin päiväunetkin, päivä, jonka aamuna luulin etten jaksa tehdä mitään, eikä paljon pitänyt tapahtuakaan, toikin iltaan ehtiessään runsaasti mukavia, jouluisia asioita.
