Kiitos otsikosta serkulleni, joka eilen vieraili blogissani ja ahkerasti kommentoi monia eri kirjoituksiani. Tuo perheneuvoja Kurosen viisaus löytyi huhtikuisesta kirjoituksestani otsikolla Perheen syöpä. Viisaus tuli heti tarpeeseen ja käyttöön, toistelin sitä mielessäni muutaman kerran tosipaikan tullen ja tulipa sellainen olo, että kuitenkin kiva olla elossa ja jonkun lähellä. Ilman serkun viestiä ehkä olisi syvempää masennustakin ollut tarjolla. Marttyyriksikin olisi helppo ja houkutteleva heittäytyä.

Eilen marttyyrin sädekehää kultasi ikkunanpesu. Mikä on sopiva annos liikuntaa ja tarmokkuuutta ja mikä siihen suhteutettuna oikea määrä lepoa, on jatkuva haasteeni päivästä toiseen. Eilen onnistuin melko hyvin. Kettiön ikkunat (mies avusti!) ja 1,5 tunnin telkkarisessio sen päälle, olohuoneen ikkunat ja lounas sekä lepo, työhuoneen ikkunan aloitus ja ihanat vieraat pitivät huolen että taas oltiin aloillaan enemmän. Illalla piipahdin vielä pieneen konserttiin ja sieltä palatessani työhuoneen ikkuna peseytyi loppuun. Ihana päivä. Blogia siinä ei ehtinyt kirjoittelemaan. Mutta kieltämättä tuo otsikon sanonta sitten iltasella vielä tuli tarpeeseen.

Kuopus lähti Särkänniemeen. Sattumalta sinne suuntaa myös pienemmät serkut aivan toisaalta. Serkkuus on hyvä asia. Kuten minä eilen ja tänään iloitsin oman serkkuni kirjoituksista palstoilla, toivottavasti seuraavallakin sukupolvella rakentuu yhtä vahvat siteet toisiinsa, vaikka eivät samaa koulua samalla paikkakunnalla käykään. Oivalsin viime syksynä, että omat serkkuni, varsinkin tytöt (hehee, kiva tytötellä, niin minuakin eilen kutsuttiin vanhemman serkun näkökulmasta) ovat olleet tärkeitä esikuvia minulle siskottomalle kuuden veljeksen keskellä kasvaneena. Naisenergiaa riitti sittenkin.

Serkkuni kertoi yllättävän tiedon: myös äitini olisi halunnut kirjoittaa. Sitä en tiennyt, ehkä niin vahvasti jo nuorena koin ainekirjoitukset, päiväkirjat ja kirjeet sekä kaiken lukemisen hyvin intiiminä omana alueenani etten osannut edes aavistaa tätä. Enkä kysyä. Runotytöt ja Annat myös suosivat mallia siitä, että kirjoittamista aikuisten puolesta suitsittiin, joten saattoi olla etten edes tullut ajatelleeksi että olisi voinut olla toisin.

Lakkiaisiin valmistaudutaan siis pikkuhiljaa, joka päivä voimien mukaan. onneksi tänäänkin on tiedossa jotain kivaa työkaverin järjestämänä. Näkemykset kodin siisteydestä ja viitseliäisyydestä juhlan järjestelyn suhteen ovat luonnollisesti monenlaiset, tässä perheessä siis minun näkemykseni on 1/5 kokonaisuudesta, vaikka haluaisin sen olevan 100-prosenttisesti kokonaan minun. Runsaasti läheisyyttä ja riitoja sen myötä on tästä lähtökohdasta tiedossa. Ihanaa olla elossa.