Tällä viikolla on riemastuttanut se, että kirvoitin keskustelua maanantaisella tuumailullani hoitotahdosta. Saan siis ilmoituksen uudesta kommentista, jos joku kommentoi jotain - vaikka kaukaisempaakin - kirjoitustani. Yleensä vastailenkin niihin jotain, joten jos kommentoit, voit käydä kurkkaamassa jonkun ajan kuluttua, miten keskustelu on jatkunut. Voi käydä kuten hoitotahtopuheenvuoroille, joka päivä on minulle komeillut siellä viestejä. Päivän Hesarikin oli koonnut samasta aiheesta monen kirjoituksen kavalkadin.
Minun päiväni on kulunut niissä näissä. Aamulla ensimmäiseksi piti käydä taas hammaslääkärissä, paikka oli lohjennut ja nyt kuljen väliaikaisen paikan kanssa syksyyn saakka. Sitä mitä piti tehdä en kuitenkaan ole tehnyt l. imuroinut. Meille on tulossa vieraita ja heidän kanssaan nautitaan temaki-susheja, joten jotain muutakin puuhaa olisi tiedossa.
Viime yölle ei kukaan toivottanut hyviä yöunia, niinpä valvoskelin: esikoinen oli pääsykokeissa tänään (ja hampaassakin oli ammottava aukko). Voi tätä äitiyttä kun nuo yli kaksikymppisenkin tekemiset jännittivät, se ei kai lopu koskaan. Vaikka navigaattoritkin on keksitty, huolehdin siitä, että löytääköhän se perille.
Mutta päivän otsikon mukaisesti: tänään teemana lukijoiden puheenvuorot, varsinkin 8.6. alkanutta hoitotahtokeskustelua kannattaa lukaista ellet ole sitä seurannut. Hyviä kirjoittajia tällä lukijoissakin ihan vilisee. Kiitos teille! On tämä kielemme kaunis ja ilmaisuvoimainen.