Tänään vaivat ovat olleet kurjia. Pitkin päivää ajattelin etten edes viitsi kirjoittaa, kun olotila suoltaisi pelkkää valitusta. Nieleminen sattuu, ruoka sattuu suussa, käveleminen sattuu jalanpohjissa, väsyttää... Onneksi olen kirjoittanut tätä päiväkirjaa! Lueskelin tuntemuksiani toukokuun ja kesäkuun lopulta ja aivan samoja kurjuuksia sieltä löytyy. Mutta mikä parasta: löydän myös sen miten lääkkeettömän viikon aikana olo helpottuu ja mieliala kohenee. Onneksi siis kirjoitin, rohkaisuksi itselleni.

Syöpää vastaan on taisteltava, sanotaan. Ehkä se on sitten tätä. Kyllä minä nämä päivät jaksan kaurapuurolla, kiisselillä ja jäätelöllä. Ja kävellä jalan ulkosyrjillä.

Jostain kumman syystä näillä sepustuksillani tuntuu olevan laajempaakin kiinnostusta. Eilen lukijatilastot näyttivät uutta ennätystä: 78 kävijää yhden päivän aikana! Iso suku ja laaja ystäväpiiri sekä muutama satunnainen blogimaassa kulkija lienevät parhaimmat arvaukseni. Kiitos kun käytte, eilisistä kommenteista sain taaskin voimia tähän päivään! Tiedän että moni arkailee kommentoimista kun se jää julkiseksi luettavaksi, mutta luulenpa ettei kukaan muu ilahdu niistä niin paljon kuin minä, jopa "kävin lukemassa" on tsemppaavaa.

Mitään ylentävää en ole jaksanut lukea tai katsella. Tai olenhan: eilinen Kotimaa-lehti sisälsi laajan henkilöhaastattelun syöpää sairastavasta kuvanveistäjästä ja kuvataiteilijasta. "En tiedä, paranenko koskaan, mutta voin luottaa siihen, että Jumala pitää huolen silloinkin, jos sairaus etenee." Näin kolmasti sairastunut ja sisarensa samaan tautiin menettänyt. Taiteilija miehensä kanssa suunnittelee Helsingin Taidehalliin näyttelyä työnimenä Usko ja epäily. Espoon Emma-museossa on taiteilijan "Network"-valoseinä ja tähän uuteen näyttelyyn on tulossa valoteoksia ja installaatioita hengellisyysteemasta. Tämän kesän taidenäyttelyissä, missä Saksassa kävin, minua puhuttelivat juuri valoteokset. Ehkä siksikin, että varsinkin mustin verhoin eristetyissä huoneissa, oli katsojalle penkki, jota käytin hyväkseni ja sain vain nauttia ilman jalkojen kipua. Pienikin valo on ihmeellinen, se täyttää pimeän huoneen. Puhumattakaan isommista valoista, häikäisevää jopa. Toivottavasti pääsen tätä tulevaa näyttelyä katsomaan.

Jos Herra suo. Tätä sanoo tämä taiteilija. Ja minä.