Siksi siis eilinen hermostunut odottelu kääntyi. Ja piti tämänkin päivän odottelun siedettävänä. Juuri äsken lääkäri soitti:
TADAAM!!! Ei syövän etenemistä nähtävissä. (tässä nyt voisi soida jotain riemullista musiikkia takana...)
Tämä joulukuu on ollut jännittävää kun on riittänyt tällaisia tosielämän yllätyksiä kuin odotetussa joulukalenterissa ikään. Tämänpäiväistä luukkua sain odottaa kauan aukeavaksi, mutta uutinen oli sitäkin ihanampi. Täynnä valoa, toivoa, iloa. Saisipa tuollaisia puheluja useammin, vaikka joka päivä.
Kiitollinen mieli. Aamulla katselinkin tuota psalmin 103 ja varovaisesti toivoin, että "kaikki mitä minussa on" saisi yhtyä iloon ja kiitokseen. Nyt sai.
Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.