Joku aina välillä kyselee, joko olen päässyt kotiin. Ensimmäinen merkki siitä taitaisi olla täältä blogista kissakokoisin kirjaimin löytyvät hehkutukset. Olen kuitenkin mennyt heikoksi: nestettä kertyy, sen mukana kipuja, hikoiluja ym. Sitten punkteeraus tuo hetken helpotuksen.

Aloitin tämän kirjoittamisen itse, mutta en jaksanut loppuun, vaan nyt veljeni kirjoittaa sanelemaani tekstiä. Sain kuulla luettuna kaikki edelliset kommentit. Kiitos niistä!

Laatikossani pursuilee iso tulostettujen kommenttien pino. Niihin aina palailen.

Olen saanut yksityishuoneen Hyvinkään sairaalassa. Muitakin vaihtoehtoja punnitaan. Verenpane on matala, kylmät ja jäiset juotavat edelleen maistuvat, siis hyvässä jopa hemmottelevassa hoidossa olen.

Elämän pienet ilot löytyvät kovin herkästi esim. mehujää. Ja ne suuremmat ilot saavat välillä kyyneliin.

Vieraita on käynyt runsaasti. Jos haluaa varmistaa aikatauluista voi kysyä veljeltäni.