Toisenlainen joulu. Ensimmäinen joulu Japanissa sisälsi monia yllätyksiä, jotka näin jälkeenpäin muisteltuna naurattavatkin, mutta kokemisen hetkellä sai jopa pidätellä kyyneleitä. Jouluruokien tekeminen oli jännittävä seikkailu raaka-aineiden hankkimisen vuoksi, onneksi olimme töissä suomalaisella koululla, joten me kaikki suomalaiset yhdistimme voimamme ja tilasimme kinkkumme. Suolattoman. Niin sitä sitten olemattomalla kokemuksella suolattiin kinkkua. Suolaus onnistui siinä mielessä että liha kyllä suolaantui, jonkun verran liikaakin. Pystyi sitä vähän maistamaan. Suolaveden vieressä sitten liotettiin toista kummajaista: kuivaa lipeäkalaa. Lopulta siitä sukeutui oikein kunnon lipeäkala, paitsi että sitä oli paljon.
Joulupuumme oli pieni kuusi isossa ruukussa. Mies tuli kaupasta tyytyväisenä kun löysi tavallisen näköiset kuusenvalot. Ei ollut räikeitä värejä, mutta oli viidellä eri tavalla vilkuntaa! Minä istuin kuuseni vieressä ja katsoin kun valosarja kiisi ympäri kuusta, sitten sammui kokonaan, syttyi, sammui... syttyi vain toinen puoli, sitten toinen ja taas välkettä jos jonkinlaista. Mitä enemmän valovaihtoehtoja tuli näkyviin, sitä epätoivoisemmaksi kävi mieleni. Enkö edes joulukuusta saa täällä kaukana kotoa? Sylvian joululaulu kuristi kurkussa. Kuusi välkkyi kuin riivattu. Jollain tapaa räplättyämme saimme ilmeisesti rikottua hienoksi tarkoitetut sarjoitukset. Kuusi rauhoittui, kynttilät tuikkivat juuri niin kuin kuusen kynttilöiden kuului. Joulurauha laskeutui taloon.
Jouluaattoiltana kirkossamme Kiotossa oli joululaulujen kynttiläkirkkoilta. Oli tavallinen arkipäivä, ajelimme tavallisessa arkiruuhkassa pitkää matkaa kohti kirkkoa, viis sateesta ja räikeistä mainosvaloista, pian me kristityt laulamme kynttilät kädessä. Odotus oli korkealla, jostain täältä kuohuvan maan keskeltä löydämme kynttilänvaloisan hartaan joulun. Kirkon eteisessä käteen annettiin kynttilä jokaiselle. Keskityin pitämään ilmeeni jouluisana, kynttilä oli patterilla toimiva, sellainen, joita Lucia-kulkueissa suositaan. Kirkon kokolattiamatto ei oikein tykkää steariinitahroista, eipä tietenkään, kyllähän sen ymmärsimme. Sähköllä toimiva kynttilä on oiva taskulamppu, kun hämärässä kirkossa lauletaan monisteelta lauluja vieraalla kielellä, sen voi ihan suunnata suoraan niihin sanoihin, ei valu steariinikaan. Mutta suomalaisen mielikuva kynttiläkirkosta on toisenlainen, ei se, että heikkojen taskulamppujen valokiilassa tiiraillaan laulunsanoja. No, eipä tarvinnut katsella kirkon kuusta. Siinä oli värivalot. Välkkyvät ja sammuvat, pam ja pois. Ja sama uudestaan. Ja minä lauloin, englanniksi ja japaniksi (ne tavut, jotka ehdin lukemaan, sisältöä en ymmärtänyt, Jeesus sentään mainittiin useasti). Silloin oli tarkistettava kantaansa siihen, mikä onkaan joulun sisältö. Viis kynttilöistä, kuusesta, kinkustakaan, kunhan edelleen juhlitaan seimeen syntyvää lasta. Jumala syntyi ihmiseksi.
Sittemmin meillä kotona on joulua kanssamme jakanut muutama nuori muualta maailmasta. Pyrimme parhaamme mukaan järjestämään tyypillisen suomalaisen ja meidän perheemme joulun. Jotain kyselimme, ettei joulusta tulisi ihan vierastuttavalla tavalla toisenlainen. Jotakin ruokaa laitoimme yhdessä, meille toisenlaista. Ehkä he joka joulu vielä muistelevat sitä kummallista suomalaisjouluaan. Vietnamilaisen kummipoikamme perhe on tuonut jouluisin meille omia herkkujaan maisteltavaksi. Toisenlaisia.
Joulu ei ole samanlainen, hyvin usein se on toisenlainen. Tämän joulun toisenlaisuus näkyy siinä, että jätin monet puuhat tekemättä, joululiinoja esille vain muutama, nekin silittämättä, ei piparitaloa, ei koristeita siellä ja täällä. Että jouluaattoaamuna aikaisin tämä äiti jatkoi rauhassa uniaan, että myöhemmin huomasi että hengästyy jos aikoo jaksaa keittää riisipuuron ja tehdä perään luumukermajälkiruoan illaksi valmiiksi. Että oli otettava lääkettä vaikka vain päätteli lankoja lahjasukista ja pakkaili viimeiset lahjat. Kirkossa kuusen valot olivat kirkkaat ja välkkymättömät, kynttilät paloivat haudoilla lumen keskellä pakahduttavan kauniisti hämärtyvässä illassa, nyt nämä puitteet olivat kohdallaan. Taas juhlitaan seimeen syntyvää lasta. Vaikka kuinka luulemme, että joulumme on toisenlainen, on siinä pohjana aina tämä sama ihme: Jumala tulee ihmiseksi. Sama aihe kantaa joulusta jouluun toisenlaisissa tilanteissa, erilaisissa jouluissamme, eri kielilläkin, kautta maailman.
Hyvää joulua! On jouluyö! Juhlayö.
