Blogiystävä Una antoi minulle tämän tunnustuksen. Kiitos ihanasta enkelistä!

Anna tämä tunnustus kaikille blogeille,
joille haluat toivottaa joulumieltä sekä hyvää joulua!

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa)joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä

I want to give this little own made Christmas spirit- award already now wishing christmas spirit and happy christmas!

Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland.
Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on.
Beware you may get the award several times.”

Minä haluan antaa tämän eteenpäin:

Marja-Liisalle, Prognoosille, Tiinalle, Tilulle, Miralle, Tipiliinille, Eijalle, Tiinulille, Annalle ja Sannalle ja jokaiselle muullekin joka tuntee kaipaavansa enkelin siiven kosketusta.

          *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *    *   *   *   *   *

Näin siis meni kaikkien tunnustusten eteenpäinkierrättämättömyyspäätökseni. Jouluenkelin  henkeä kai siinä oli, kun sellainen oli tarjolla juuri tänään. Mielessäni olin jo päättänyt tehdä vain pikaisen tiedotteen lääkärinkäynnistä, ilman sen suurempia ajatusten jakamisia. Enkelin lehahdus sellaisena päivänä on erityisen suotavaa. Saatte sen iloksenne ja ajatelkaa nyt sitten ihan itse omat enkeliajatuksenne.

Ja muitakin enkelinsiipien vilkkumisia olen tänään ollut näkevinäni. Kyyti lääkäriin ja kotiin oli hoidettu, vaikka luulin taksin olevan ainoa mahdollisuus. Saattaja istui odottelemassa labran ja vastaanoton välisen ajan, eikä vain istunut vaan hoiti myös viihdytyspuolen sekä hoiti ruoan kotona pöytään ja teki muitakin enkelimäisiä tekoja. Kiitos!

Vaan ei ollut enkeli paikalla aamulla kun vetäisin jogurttipurkillisen aamulääkkeiden seuraksi muistuttamassa, että tähän labraan piti mennä syömättä. Laittakaa vain lehteen, että opettaja täällä havaittu huumeiden vaikutuksen alaisena maanantaiaamuna! Sen verran tolkutonta on tekemiseni muutenkin.

Verikokeessa oli kyllä syytä käydä: tulehdusarvot olivatkin pompanneet ylös sitten viime viikon maltillisen nousun. Ihan varmaa tulehduksen paikkaa ei ole tiedossa ja tehokas antibiootti on menossa. Enkelivartio saisi olla paikalla, keuhkoveritulppaa tässä pelätään. Mitään merkkejä siitä ei viime viikon kuvassa ollut, mutta nyt on otettava heti yhteys, jos olo huononee. Eipä siis ihme, että vaisua on ollut meininki viime päivinä. Ei edes itsenäisyyspäivän vastaanotto tuntunut erityisen juhlavalta. Edellisiä kirjoituksiakin kirjoittelin pieninä pätkinä vähän kerrallaan - sen verran osasin olla varuillani, ettei nyt lipsahtanut mitään ennenaikojaan tänne blogiin ihmisiä säikyttelemään.

Muutenkin lääkärillä käydessä taas tuli uskoa ja toivoa roppakaupalla lisää. Syöpälääkettäni ei ole syytä laittaa tauolle tätä kuuria pidemmäksi aikaa. Ja annosta voidaan tarvittaessa vieläkin pienentää. Kuvani on katseltu tarkkaan läpi, leviämistä ei ole siis havaittavissa ja jopa pientä toivonpoikasta lääkkeen vaikutuksesta olemassaolevien kasvaimiin voisi elätellä... Mutta siis nyt tämä tulehdus on hoidettava pois.