Olin jo ajatellut otsikon valmiiksi ja toteuttanutkin sitä kun sain soiton syöpäklinikalta. Syöpälääkkeeni tauotetaan viikoksi kun ilmaantui monenlaisia oireita. Jes, lepopäivä on paikallaan ja lääkelepo tulee siis viikoksi - toiveissa on että sormenpäät paranisivat juhlapäiväksi. Jalanpohjaankin ilmestyi kipeä haavauman alku, ehkä sekin tokenee ja suunnitellut juhlakengät sujahtavat jalkaan tuosta vaan.

Tai voihan se olla, että kättelen juhlissa kaikki hansikkaat kädessä ja jalat ylhäällä...? Ja nyökkäilen vain kun suun haavaumat estävät puhumisen. Minut hyvin tuntevat tietävät hyvin, ettei tule onnistumaan. Minäkö puhumatta? Ja jos ei korkokenkiä niin sitten vaikka tossut jalassa. So what?

Mutta tänään yritän kestää kaiken keskeneräisyyden enkä säntäile tekemisestä toiseen. Tähän asti on onnistunut oikein hyvin. Raparperimehun maistelu ei ole kovin isoa työtä, ja sekoittelu eri juomien kanssa. Pientä pyykin viikkausta olisi tiedossa, ostoslista on kirjoitettu ja sitä täydentelen kun jotain tulee mieleen. Perheen työlista on kyllä pitkä tänäänkin! Ylioppilaan paita ja kravatti puuttuvat. Mies lähtee hakemaan saalista töiden jälkeen. Liinat lähtivät mankeliin. Meidän ovesta on tullut ihmeellinen, siitä kävelee sisään oikeita enkeleitä joka päivä. Tämänpäiväinen vei liinat hoitoon.

Kesäloma on sittenkin alkanut häämöttää minulle kun tästä viimeisestä viikosta tuli niin touhukas. Ihanalta tuntuu ajatus että sitten on vain syöpäklinikan lukujärjestys. Tosin heti ensi viikolla tuli uusi määräys verikokeeseen mahdollista hammaslääkärikäyntiä varten, joten kyllä hoitopolun tukevassa otteessa ollaan, aika monta päivää on jo merkattu, siitä ei ole pois pyristeleminen. Tuo lääkkeetön viikko kyllä houkuttaa. Sain ikäänkuin palkinnon kun olen nyt viidettä viikkoa jo syönyt kiltisti pillerini. Samanaikaisesti huolestuttaa, mitä tapahtuu sitten siellä missä sen pitäisi vaikuttaa. Lääke kun näistä oireista päätellen ihan oikeasti vaikuttaa. Se estää uudisverisuonien kasvua ja solunjakautumista kasvaimessa. Ilmeisesti samantapaista toimintaa on hermonpäätteitä vilisevässä kielessä tai sormissani. Se lääketieteestä, en tee maallikkotulkintoja enempää.

Viikonloppua kohden lämpenee. Ihanaa kun saamme viettää juhlat pihalla, mahdumme paremmin. Toivottavasti strategiamme satsata kesäkukkiin peittää muunlaisen pihapanostuksen puutteet. Ja jos jotakuta nyt sitten rehottavat voikukat jossain paikassa häiritsee (tai pensaiden alla rehottava heinä, tai villiintyneen näköinen kukkamaa, tai viimeistelemätön tämä tai tuo) niin ehkä silloin on asenteessa korjaamista. Nyt juhlitaan poikaani ei kukajärjestääkomeimmatlakkiaiset -kilpailua. Ja minä kyllä omassa pikku mielessäni iloitsen ja juhlin sitäkin, että rankan kevään jälkeen olen tässä. Ja tulevaisuus on.

Lukijatiedote

Lepopäivän ratoksi tarkistelin myös blogin tilastotietoja. Toissapäivänä syntyi kävijäennätys: 72 kävijää yhden ainoan päivän aikana! Kiva kun käytte! Laskuri myös kertoo että moni on palaava kävijä eli kirjoitukseni kiinnostavat. Yleensä viikonloppuisin on hiljaisempaa. Ja nyt juhlissa tapaan monia lukijoita. Taitaa tulla alhaisin lukema -ennätys seuraavaksi. Eilen tein sellaisen katalan teon, että kävin vielä illalla lisäämässä blogimerkintään tunnelmia siivoustalkoon jälkeen. Se tarkoittaa sitä, että jos luit eilen kirjoitukseni ennen sitä, et nähnyt kaikkea.

Blogi siis vaikenee. Mutta vain hetkeksi.