Eilen sovimme Ilkan kanssa, että kirjoitan tänne vähän uutisia.

Istun Leenan vierellä täällä sairaalassa. Leena nukkuu tänään. On nukkunut melkein koko päivän. Ensi kertaa minä istun täällä saamatta mitään kontaktia häneen. Ehkä huominen on taas toisenlainen.

Eilen  Leena oli hereillä ja kuunteli kun luin kommentteja. Jätin lukematta ne joissa pohdittiin näiden kommenttien tarpeellisuutta. Me läheiset koemme että nämä teidän kommenttinne kannustavat meitä ja Leenaa. Koko tämä blogi tuo ikkunan Leenan maailmaan, jota me emme tavallisessa elämässä välttämättä nähneet. Uskon että kaikki kommentit eiliseen iltapäivään asti on luettu Leenalle. Tänään en lukenut mitään. Jatkakaa vain kommenttien kirjoittamista. Se ei meitä läheisiä rasita vaan kannustaa ja osoittaa sen laajan ystävärenkaan joka Leenalla on yhä mukana. Luemme kommentteja sen mukaan kuinka Leena jaksaa niitä kuunnella.

Viikko sitten kommenteissa oli "Levolle lasken luojani-rukous ja muistimme molemmat lapsuudesta miten usein kysyimme äidiltä että mitä se "sika" tekee siinä rukouksessa. Monet muutkin lapsuuden asiat ovat eläneet uudelleen tässä vuoteen vierellä keskustellessa.

Eilen Leena kuunteli psalmeja ja rukouskirjan testejä. Kun luimme yhdessä Isä meidän niin Leena pani kätensä ristiin ja luki koko rukouksen kanssamme alusta loppuun vaikka muuten puhuminen oli hidasta ja hyvin vähäistä.

Isoveli T