Jaffaa, cokista, Spriteä, mitä vain. Tai edes mineraalivettä. Tai jotain kuplivaa... Lääke on tehnyt suuni araksi ja kipeäksi niin ettei hiilihappoiset juomat sovi. Eikä kuuma kahvi tai tee. Välillä tekisi mieli heittäytyä maahan ja hakata lattiaa "mutta kun minä haluan!" Ei auta. Onneksi on vettä. Mehuja ja pirtelöitä.

Mitä sitten alkoholittomaksi onnittelumaljaksi? Pommac ei käy, tuleeko arvoisilta lukijoilta (62 eilen) ehdotuksia muita kuin veljen avustuksella keksitty omenamehu. Voinhan minä ottaa laimennettua omenamehua ja muille sitä tylsää Pommacia. Nyt vain tuntuisi oikealta keksiä joku hienompi alkoholiton maljajuoma.

Huh, eilen sitten vähän shoppailtiin. Se, joka nojaili Jumbon Anttilan ovenpielessä jaksamatta kävellä kilometrin päässä olevalle penkille olin minä. Mutta nyt on servetit ja pöydän kattaus suunniteltu ja tarvikkeet hankittu. Väri on vihreävalkoinen ja Marimekkoa kannatettiin. Kävin kokeilemassa mukavia juhlakenkiä, mutta kotiin tultua katselin omia vanhojani, varsinkin aitoja vintage-kenkiä: äitini vanhoja 70-luvulta, jotka nykymuotiin verrattuna ovat täysin käyttökelpoiset. Tuntuisi paremmalta juhlia äitini vanhoissa kengissä nyt, tuki tulisi kaukaa lähelle.