Kun tuolla lehdistössä jatkuvasti minua koskevia asioita käsitellään, niin laitetaanpa tänne tällainen visailu pystyyn:

1. Mitä yhteistä on minulla ja Tarja Halosella?

2. Mitä yhteistä on minulla ja Tommy Tabermannilla?

3. Entä sitten minä ja Mika Myllylä?

Vastauksissa kuuluu olla sanat: käsilaukku, yöpöytä ja ovi, ei välttämättä tuossa järjestyksessä. Siis et voi vastata näillä itsestäänselvyyksillä, että me Tarjan kanssa olemme molemmat edustavia rouvia. Tai että me Tommyn kanssa tykätään kirjoittaa ja Mikan kanssa hiihtää. Viime päivien uutiset ovat siis se kuumin vihje. Jos oikein hyviä vastauksia, ehkä sellaisiakin, joita en osaa odottaa, tulee niin täytyy varmaan alkaa miettiä palkintoja.

Mieli on iloinen kuten visailustakin voi päätellä. Tänään oli lääkäripäivä ja enpä ehtinyt kuin istahtaa alas kun lääkäri jo heti pamautti sen tiedon, minkä odotus sai viime yön sujumaan niin kovin hitaasti: siis luustokartastani ei löytynyt etäpesäkkeitä!!! Voisin tehdä kuperkeikan ja kärrynpyörän, jos vain voisin. Mielessäni ainakin. Kummallisesti sitä kantaa sisällään kuin raskasta taakkaa, valtavaa painavaa laukkua sen jälkeen kun noissa kuvauksissa on käynyt. Sysii syrjemmälle, mutta irti siitä ei pääse ennenkuin yksi lause ottaa sen pois. Pudottaa siihen paikkaan tarpeettomana. Askel on kevyt ja koko maailma valostuu. Huomasitte varmaan auringon tänään? Se alkoi paistaa kun pääsin lääkäristä! Ihan siis kaikille vaan tiedoksi. Ei tullut lunta tupaan.

Olin niin iloinen tuosta uutisesta etten sen kummemmin paneutunut siihen, että nivelrikkoa sitten löytyikin enemmän kuin odotin, olkapäistäkin ja lonkasta. Voi rähmä tai siis rusto tai pikemminkin sen puute. Särkylääkettä siis vain edelleen nappaillaan melkoisia määriä, taas sain sellaisen apteekkiin talletettavan reseptin. Eikä tuo kyynärsauvan käyttö siis ole lainkaan perusteetonta.

Minä, Tarja, Tommy ja Mika odottelemme!