Tämän päivän päivämäärä on hauska ja enteilen, että joku on valinnut tämän tärkeäksi muistettavaksi päiväksi niin keskellä viikkoa kuin se onkin. Minulla on pelkkä välipäivä. Huomenaamulla on kiirehdittävä sitten ravinnotta verikokeisiin, mies ehtii viemään ennen työpäivänsä alkua, juon sitten aamukahvit syöpäklinikalla ja palaan julkisilla. Sitten illalla juon varjoaineen kuvausta varten ja taas perjantaiaamuna kuvaukseen, sen reissun aion taas tehdä julkisilla.
09.09.09 klo 9.00 heräsin painajaiseen, jonka tunnelmasta yhä yritän karistautua pois. En muista tältä vuodelta yhtään unta, jossa olisi ollut jotain sairauteen viittaavaa. Tässä oli liikaakin. Syyksi epäilen sitä, miksi sinne kuvaukseenkin joudun: rintakehässäni on puristava kipuaistimusta ja hengitys tuntuu välillä raskaalta. Tänään herätessä ahdisti kauan ja varmasti psyykkisesti. Itse uni oli oikeastaan koominen: Lions-ladyt olivat tulossa meille kokoustamaan, niitä oli paljon ja meillä aamupalatarpeet vain pöydässä, itse olin yöpuvussa ja panikoin. Älkää tulko nyt, kun en tiennyt etukäteenkään, valittelin, mutta minut vain jyrättiin ja naiset marssivat sisään, joku jo hääräsi keittiössä määrätietoisesti. Viimeiseksi valtikseni läväytin arvon rouville huutaen henkeäni haukkoen "kun minulla on tämä syöpäkin, ettäs kehtaatte tulla kotirauhaa häiritsemään!" Siihen heräsin kun ääni ei tuntunut kulkevan. Unien maailma on merkillinen: Lionsit! Mieheni kuuluu rotareihin... joo, kokous on tänään, retkestä oli puhetta illalla. Ja sitten tuo vieraiden vastustaminen, kun koko ajan olen kuitenkin nauttinut vieraista ja opetellut avaamaan oven, vaikka ei juuri nyt olisi siivottu eikä tarjoilua nimeksikään. Uhkaava tunnelma oli kuitenkin painajaismainen, minua ei kuultu, ei haluttu kuulla enkä itse saanut ääntäni hallittua, sairaus ja sairauden tunne olivat vahvasti läsnä. Onneksi se oli vain unta, sanotaan. Ja niin olikin, ei tänne ole kukaan tunkeutunut, mutta sairauden tunne jatkui hereilläkin.
Tänään kaikki sujuu nihkeästi. Asetan pieniä tavoitteita ja palkintoja niistä: kun laitan tiski- ja pyykkikoneet käyntiin, saan tulla taas koneelle. Sitten hetki imurointia ja ruokaa. Pikkuhiljaa, pienin askelin.