Päivä on pelkkää nollaa ja ykköstä. Tästälähin pitäisi sitten osata kirjoittaa vuosiluvuksi 2010, voi olla hankalaa kun on vuosikymmenen tottunut tuohon 200 -alkuun. Muistattehan miten vaikea oli saada kätensä tottelemaan vuosituhannen vaihteessa - niin mielellään vielä se 19-alkuinen lipsahti? Mitenköhän minulle koko vuosiluvun opettelun kanssa käy, kun en sitä töissä joudu kirjoittelemaan. Mitäs kotonaolija vuosiluvulla?

Uusia kalentereita uudelle vuodelle on kotiin tullut. Seinälle ja laukkuun sopivia. Katselin ja lehteilin uutta kirjasta nyt toisin miettein kuin ennen. Tyhjille sivuille ei ole paljon kirjoitettavaa. Koulussa syksyllä uusi päiväkirja tai kevätpuolen aloitus on aina melko mukavaa. On kiva tehdä ensimmäisiä merkintöjä ja aina olla yhtä toiveikas, että nyt onnistun pitämään kalenterini siistinä vailla repsottavia muistilappuja, yliviivauksia ja muita sotkuja. Tänä vuonna taidan onnistua: kalenteri tulee pysymään kovin siistinä, vaikka on pienempi kuin työvuosien kirja. Sairastumiseni jälkeen viime vuonna opin käyttämään kännykän kalenteritoimintoa ja sen muistiinpanot riiittivät hyvin menoilleni. Yhden kalenterin pidän lääke- ja oirepäiväkirjana.

Tyhjä kalenteri edessäni, sitä kai olen joskus unelmoinutkin. Nyt on päättäväisesti taisteltava ahdistavaa tunnetta vastaan, ettei katselisi tulevia päiviä kuin vihollisia ja vaalittava tuota muistoa tyhjän kalenterin unelmasta: mukaviakin mahdollisuuksia on olemassa. Siihen loistavasti kannustaa myös tämän Päivän Sana ja niiden myötä toivotan jokaiselle lukijalle oikein siunattua ja hyvää uutta vuotta 2010:

Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.(Jes. 43:18-19)

Eilisissä kommenteissa blogiystävä Kaisa mainitsi miten jouluihin kätkeytyy aina se kultasäie, vaikka olosuhteet voivat olla ankeatkin. Itse lisäsin siihen, että elämänlankamme taitaa olla koostunut monenlaisista säikeistä, yksin ne kultaiset voisivat olla liian hauraat. Jotta elämänlankamme olisi kestävä, tulee siihen limittyneeksi myös tummat kärsimyksen ja surun säikeet, välillä kätketymmin, välillä voimakkaammin. Uuden kalenterin lehdille niitäkin ilmestyy varmasti jonkin verran. Mutta kuitenkin: tie tulee tehdyksi korpeen, jopa virrat erämaahan. Uuden kalenterin lehdille alkaa piirtyä uusi polku, josta on tuleva oikea tie, helpommin kuljettava.