Päivän aikana mietin mitä kirjoittelisin kun läppäri lupautui taas vieraakseni - ja läppärin isäntä lehtiä lukemaan. Tämä maaliskuu on sisältänyt niin monia käänteitä ja yllätystä toisensa perään etten itsekään ole oikein kaikesta kunnolla perillä. Siksipä aion kirjoittaa tänään tästä tämän vuoden vaiherikkaasta maaliskuusta. Kuukaudesta, jonka sisällöksi olin suunnitellut enemmän sen asian tutkailemista, mitä minulle vuosi sitten tapahtui. Elämäni maaliskuut ovat kääntyneet vauhdikkaiksi elämän keväiksi, huomaan.

Tämä kuu alkoi hyvävointisena, mutta ankeilla uutisilla lääkäriltäni: kasvaimet olivat kovasti leviämässä ja vanha hoito on siis osoittautunut tehottomaksi, uutta päin on taas suuntauduttava. Tämä uusi olisi sytostatti, jota tiputeltaisiin viikon välein. Kuvissa näkyi myös jotain nestekertymiä, jäi mieleen. Siinä hoitojen alkamista odotellessani nuo nestekertymät alkoivat pujahdella omaan tietoisuuteenkin vähän välilä. Vatsa ei tuntunut siltä kuin ennen. Mutta kun samalla tiesin metastaasien kasvusta, oli vaikea suhtautua mihinkään muutokseen rauhallisesti. Mutta ryhdyin silti toimimaan.

to 11.3. soitin syöpähoitajalla kysyäkseni milloin nesteistä on syytä huolestua. Samantien sain sitten lähetteen seuraavaksi päiväksi syöpäklinikan osastolle nesteenpoistoon.

pe 12.3. varhain aamusta syöpikselle ja verikokeiden kautta pyörä lähti pyörimään, 7. kerros, osasto 7. Punktio toimenpiteenä alkoi hahmottua, ei sitä nestettä otetakaan isolla ruiskulla kuten polvesta joskus. Röntgenlääkäri teki toimenpiteen ultraääniohjauksessa ensin tutkittuaan missä sitä ylimäärää majailee. Siellä täällähän siellä sisuksissani helmeili. Joskus kuulemma pitää jäädä yönkin yli.

la 13.3. lauantaina nestettä valui yhä alun kitsastelun jälkeen ja yön yli alkoi hahmottua mahdolliseksi seuraavaksikin yöksi. Illalla pääsin kuitenkin vihdoin kotiin. Vatsa oli laskenut ja pehmeä. Mutta mielessä kaihersi henkilökunnan vihjaukset uusintakäynneistä..5 litraa taisi olla saldo tällä reissulla.

ma 15.3 Taksi kaartoi taas syöpäpoliklinikan eteen. Nyt alkaisivat sytostaattihoidot! Siellä yritin olla jotain kokeneen konkarin ja keltanokan ensikertalaisen välimuotoa. Tiputus ja kotiintulo ihan ok. Euolta miehen tyämatkalle lähdöstä.

ti 16.3. kortisoni kukki poskissani punaisin ruusuin. Touhusin siivoojan kanssa välillä lepäillen. Elimistä tiesi, että sytoa oli saatu

ke 17.3. Kuumetta, mittailua ja ojjeiden lukua yhä uudelleen. Pitäisikö lähteä vai ei? En sitten jaksanut edes ajatella.

to 18.3. ystävä piti seuraa ja kuumeilut helpottivat, olo oli kyllä todella sairas. Mutta kerrankos sitä miestä malttamattomana tyämatkalta kotiin odotetaan!

pe 19.3.. Labrareissun selvisin aamulla, mitään muuta en, horroksessa nousin vastaamaan puhelimeen: tule kiireesti sairaalaan, crp lähentelee 300.Nyt suuntana Hyvinkää.

Viikonloppu: abskessia ei poisteta viikonloppuisin. Kasvatin mahaa ja söin antibioottia, joka alkoi heti purra, crp lähti laskuun. Olo alkoi olla tukala, ruokailut mielenkiintoisia, pulauttelin ja röyhtäilin.

ma 22.3. olin ensimmäisenä toimenpiteessä. Nstettä lähti virtailemaan vauhdilla! Taisi tulla 10 litraa heti ekana päivänä. Pingotus helpottui. Toivekkuutta. Vielä tässä vaiheessa luulin että kotiin pääsen tuota pikaa.

ke 24.3. alkoivat isommat vatsaoireet, heti blogikirjoituksen jälkeen, oksensi railakkaammin ja seuraavana aamuna 25.3. olin harmaa. Ripuli ja noro epäily. Tyhjenemiseni oli niin vauhdikasta ettei sitä noroviljelyä ikinä tehty ja ripuli loppui torstaipäivällä. Dreenistä oli tullut n. 15 litraa askitesnestettä. Olo oli toivoton: tulen vain huonommaksi koko ajan, vaikka olen sairaalassa! Dreeni otettiin pois.

Dreeninpoiston jälkeen nestettä alkoi heti kertyä uudestaan. Voimat lähtivät jonkun matkaan vatsataudin myötä. Ruokailu ja juomisongelmat olivat kehittyneet viikkojen aikana. Täyteäiseen mahaan oli paha mitään lisätä. Aamusin eritoten oli ja on vaikeaa saada pahoinvointiin helpotusta. Viikonloppu oli edellisen kertausta, tosin oksentelu oli herkemmässä, samalla alkoi löytyä vihdoin ne harvat ruokalajit, joita pystyin syömään. Jääpalojen ja mehujäiden suurkuluttaksi addiktoiduin heti.

ma 29.3. kolmas dreeni! Tähän alkaa tottua.Aamuisin oksennan, se on rutiinia ja siitä sitten saan päivän ihan mukavaankin vauhtiin. Matalat verenpaineet pitelevät turhankin paljon sängyllä, samoin vatsan kivut. Tosin kalenteria katselen huolestuneena: mitenkäs tuo pääsiäinen, jos tämä dreeni auttaa alkuviikon ja sitten pyhinä alkaa kertyä uutta. Kuka mua hoitaa sitten? Ja missä? Tosin lääkärit tekevät yhteistyötä ja kipulääkecoctailini on syöpäklinikan resptillä. Huomenna minulle soittaa oma lääkärini, keskustellaan mm, siitä, vaihdetaanko minut Meilahteen. Kotiin ei tällä kunnolla ole menemistä. Eikä sytostaattihoitoakaan anneta. Vaihtoehtoja?

ti 30.3. Uskon päivänä totean: ei ole muuta kuin tämä: Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.