Kirjoittelin jo helmikuussa siitä, että Suomen Syöpäpotilaat on käynnistämässä munuaissyöpäpotilaiden verkostoa. Nyt tuo potilasverkoston tapaaminen on askeleen lähempänä toteutumistaan, sain jo kutsunkin. Linkittämässäni artikkelissa on yhteystiedot, jos joku kiinnostuu asiasta, samaan puhelinnumeroon tai sähköpostiosoitteeseen voi kysellä lisää ja ilmoittautua tapaamiseen 19.3. mennessä. Tässä siis tieto vielä varmuuden vuoksi, jos sivulleni eksyy joku jolle asia on uusi.

Munuaissyöpä -potilasverkoston tapaaminen Tampereella 11.4. klo 12-16.30

Hotelli Scandic Tampere, Hämeenkatu 1 (rautatieasemaa vastapäätä)

Olipa mukava saada kutsu ja nyt vain toivon hartaasti, että olen kuukauden kuluttua niin hyvässä kunnossa, että jaksan lähteä reissuun. Munuaissyöpä on sen verran harvinainen syöpä ettei kohtalotovereita ole liiaksi asti, vaikka tietooni onkin näitä sairastuneita tihkunut. Sitten meissä on kaksi selkeästi erilaista ryhmää: ne, joilla leikkauksella on saatu kasvain onnistuneesti poistettua ja tilannetta tarkkaillaan kontrollikäynneillä elämän jatkuessa vaivoitta. Itse kuulun siihen toisenlaiseen ryhmään: levinnyttä munuaissyöpää sairastavien, joka saa aktiivisesti hoitoa, toivossa elämään lisäaikaa. Krooninen syöpä kulkee mukana loppuelämän, jonka pituus on lyhentynyt. Kirjoitin otsikkoon rohkean toiveikkaasti, että kivaa on tiedossa, toivon siis sitä. Jos paikalla on vain niitä ensimmäiseen ryhmään kuuluvia, niin oma kohtalo voi tuntua katkeralta. 

Eilen oli oikeasti kivaa. Toisenlaista tukea ja seuraa sain osakseni kun sain viettää koko päivän ystävien hemmottelevassa seurassa. Japani yhdisti meidät ja hauska oli muistella kaikkea yhdessä koettua ja kuulla kuulumisia. Paluumuuttajan kokemuksen jaoimme: sisälläni on edelleen runsaasti kokemuksia ja rikas maailma, jota tämä nykyinen ympäristöni ei osaa arvostaa tai jolla en täällä tee mitään. Onneksi on niitäkin hetkiä, jolloin saa jakaa ja kertoa kokemaansa ilman liiallista hypetystä tai vastakohtaisesti ivailua. - Syöpään sairastuminen on tavallaan toiseen maahan muuttoon verrattava kokemus, varsinkin tuollaiseen maahan, jossa aikuisena joudutkin luku- ja kirjoitustaidottomaksi ja muutenkin kulttuurisesti tutustumaan toisenlaiseen tapaan toimia. Jospa tuo munuaissyöpäpotilasverkosto auttaisi, syntyisi pieni matkaopas tähänkin maahan ja sen kieleen.