Tänään alkoi monilla hiihtoloma ja saa hengähtää ja nauttia talvisesta ulkoilusta. Vuosi sitten kun vastaavasti hiihtoloma alkoi, en tiennyt, että siitä tuli viimeinen työpäiväni. Ja millainen se sitten oli? Edellisen työpäivän jälkeen oli kovin yskäinen ja väsynyt, selvästi sairas vaikka kuluneina kolmena viikkona olin ollut vain muutamina päivinä välillä töissä. Jollei edessä olisi ollut tulossa lomaa, en varmaankaan olisi mennyt töihin. Perjantai oli kuitenkin lyhyt päivä, vain neljä pidettävää oppituntia, arvioin jaksavani. Olisihan lomalla aikaa levätä, mies ja tytär kavereineen olivat innoissaan Lontoon reissulle lähdössä, ihana hiljaisuus tiedossa taloon. Kun saisin levättyä kunnolla, kyllä tästä paranisin, luulin.

Viimeisen työpäiväni aamutunnit olivat tekstiilikäsitöitä. Ääni sortui ja murtui kokonaan heti alkuun, taisin hakea kuumaa teetäkin kesken kaiken, onneksi meitä oli kaksi ryhmää yhdessä ja kaksi opettajaa, ompelukoneilla ainakin selvittelin useamman työn vaiheita. Kolmasluokkalaiset ovat töissään onneksi niin innokkaita, että äänensä menettänyt yskivä opettajakin jotenkin pärjäsi. Toiset kaksi tuntia selvittelin oman luokkani etenemistä ja tsemppasin parhaani mukaan vielä eteenpäin, jäljessä jo oltiin poissaolojeni vuoksi monessa, sähköpostiohjailua olin viikkojen aikana yrittänyt tehdä. Kuumaa juotavaa mukissa taisi olla sielläkin kova sana. Muistikuvissani kaikki jäi harmillisesti jotenkin vaiheeseen. Joulun jälkeen olin tehnyt jaksosuunnitelmat vain tähän lomaan asti, toivoin tervehtyväni niin, että loppulomasta olisin voinut piipahtaa koululle joiksikin tunneiksi tekemään loppukevään suunnitelmat niin hyvään malliin, että hyvin pystyn keskittymään koulutarvike- ja oppikirjatilauksiin heti maaliskuussa. Työpöytääni en jaksanut siivota, kokeita, vihkoja, kirjoja, havaintovälineitä, kirjeitä, muistioita, askartelumalleja, kortteja ja viestejä siinä tulvaili. Kunhan yskä on ohi, siivoan ne tuorein voimin, ajattelin. Nyt kotiin, peiton alle, paranemaan. Lomani suunnitelmat olivat siinä. Abiturientille hyvää ruokaa ja hoivaa, sitä samalla minullekin. Koulun hälinä humisi korvissa, nolotti huono kuntoni, ainuttakaan kunnon kohtaamista oppilaitten kanssa en jaksanut. Oman open nälkä oli kyllä kova ja asiaa oli jokaisella hirveästi, heilläkin odotettu loma suunnitelmineen oli alkamassa, kuuntelin ja nyökkäilin jotakin. Ei olisi edes luistimet ja sukset menneet kotiin hiihtolomalaisten mukana ellei avustajaa olisi ollut. Ihana avustajani oli muutenkin jo urakoinut viimeiset viikot sijaisjärjestelyjen vaihtelussa. No, loman jälkeen ottaisin ohjat taas tukevasti käsiini, kunhan tämä tauti olisi taltutettu.

Tuollaista muistan viimeiseksi jääneeltä työpäivältäni. Suuri keskenjäämisen tunne. Yleensä jaksotin opetuksen niin, että lomalle lähtiessä työt olivat sopivassa vaiheessa, loman jälkeen uusi hyvä alku ilman tarvetta paikata mitään aikaisempaa. Pöydästä yritin löytää puhtaan pinnan esiin että lomaltapaluu olisi mukava. Viime vuosi oli toisenlainen: tämä yskäinen opettaja pakeni kotiin. Tiedän, se oli aivan oikea ratkaisu tuossa tilanteessa, mutta osaltaan on lisännyt sitä suurta työni keskenjättämisen tunnetta, jota olen potenut sen jälkeen. Eikä se yskä ollut mitään pientä köhää, jos joku pelästyy omaa pitkittynyttä yskäänsä: tämän mittarina olivat Tenat...

Menin kotiin peiton alle ja huokasin: ihanaa, loma, nyt paranen, ohjelmassa aluksi pelkkää lepoa niin kauan kuin on tarpeen. Perjantai-illan fiilikset olivat mukavan toiveikkaat kuten loman alussa aina.

Yhtäkään työpäivää en ole tuon jälkeen tehnyt, vaikka yskä on toki parantunut kuten toivoinkin. Tänään, kun vain yksi kokonainen vuosi on kaikesta kulunut, minulla on työkyvyttömyyseläkepäätös jo tehty, virkanikin taisi jo olla viimeisessä lehdessä auki. Tavallaan vieläkin on sama fiilis: kunhan nyt saan levättyä tarpeeksi niin voimat palaavat ja menen tekemään ne kaikki kesken jääneet tehtäväni loppuun. Se sekainen pursuileva työpöytäni kuin olisi yhä odottamassa, vaikka omin silmin olen sen jo nähnyt ihan ojennuksessa ja hyvässä uudessa järjestyksessä.

Viimeinen työpäivä ja työni jäivät kesken.