Hengästyttää, hiki kihoaa otsalle, alkaa valua selkänahassakin. Vielä jaksaa! Puolessa välissä jo, nyt maali näkyy. Viimeiset sentit loppuun ja huokaisen, noin 10 metrin estejuoksu kuusenkynttilöitä irrottaen onnistui! Luovuttaminen kävi mielessä, suoritukseen ryhtymistäkin aprikoin pitkään, kuntoani tunnustellen, verryttelyksi keräsin muut koristeet ja lepäilin viimeistä koitosta varten. Kuntoni on pohjanoteeraus. Uskallankohan enää vesijumppaan?
Päättyy joulu vaikk' ei kenkään sois,
joulukuusi viedään pois pois pois!
Pakkaakohan kukaan muu joulusta toiseen koristeet samoihin pakkauksiin yhä uudestaan? Vaikka vähän jo kärsineisiinkin? Jouluseimen muovihökötys on joka vuosi yhtä epäkäytännöllisen tuntuinen, mutta aina sen siihen kuitenkin laitan. Enkä osaa heittää mitään koristeita pois, vaikka meidän koristeilla voisi varmaan kolmekin kuusta saada yllin kyllin koristeita. Ja tädiltäni ylioppilaslahjaksi saamani matkalaukku tekee viimeistä matkaansa joulusta jouluun näitä koristeita kuljettaen. Siitä varsinkaan ei voi luopua, ei vaikka vetoketjun kiinnivetämisessä on jokavuotinen jännityksensä. Olin suunnitellut joulukoristeiden riisumista huomiselle nuutinpäivälle, mutta huomiseksi tulikin menoa: hampaasta lohkesi taas paikka. Ja epopiikkikin olisi otettava. Joten huomenna lähdetäänkin heti aamusta liikkeelle, kivaakin on tiedossa, ystävä pääsi sairaalasta ja aion suunnata omien operaatioitteni jälkeen häntä katsomaan.
Kirjoittajakurssista sen verran, että varmasti tulette siitä kevään mittaan vielä kuulemaan, ainakin lukemaan. Antakaa sitten palautetta, jos tyylini alkaa muuttua kovin kokeelliseksi.
