Viime päivinä on ollut monenlaista ohjelmaa, niiden ainoa haittapuoli on se, että hiljaisia kirjoitushetkiä aivan liian vähän. Yöuni kuitenkin on oltava pitkä ja aamut: niihin ei mielellään mitään, kiitos. Mutta hyvä niin, taas jaksaa tavata ystäviä, lähteä kotoakin, hoitaa joitakin tehtäviäkin. Onni on hiljainen tavallisuus, se, että jaksaa edes jotain.
Jo pitkän aikaa minua on lohduttanut Sana-lehdestä löytämäni kirkkoisä Ambrosiuksen (339-397) sanat. Ne teille tänään, kun valmistelen kirjoitustehtävääni, odotan ystävääni ja illan Strauss-konserttia Finlandia-talossa!
Kristuksessa meillä on kaikki...
Jos haluat haavasi parantuvan,
hän on lääkäri.
Jos kuume polttaa sinua,
hän on vesilähde.
Jos tarvitset apua, hän on voima.
Jos pelkäät kuolemaa, hän on elämä.
Jos pakenet pimeyttä, hän on valo.
Jos olet nälkäinen, hän on ruoka.
Näitä sanoja on hyvä meditoida nyt. Ja jotain toimiakin. Millaisessa maassa me elämme, kun eilen lööpit kirkuivat oravan raadelleen naisen kasvot ja paljon pienemmällä kerrottiin yhden tämän maailman köyhimmistä valtioista joutuneen katastrofiin, jossa kärsimyksen määrää ei mitata naarmuilla? Kuolema, pimeys, nälkä, avuntarve, kuume ja haavat ovat siellä kovin totta. Voiko Kristus toimia muuten kuin ihmisten kautta?
