Eilen se tuli. Iso kirje Valtionkonttorista. Sysin sitä aikani postipinossa, lopulta sain sen avattua ja ryhdyin lukemaan. Teille on myönnetty työkyvyttömyyseläke... Luin rivejä mekaanisesti, hirveän monta sivua kapulakielisiä lauseita. Kyyneleet alkoivat valua vasta sillä sivulla kun elämäni työsuhteet oli luetteloituna edessäni. Vuosien virta, elämäni, polveili siinä selkeänä paperilla, tuo virta, jonka piti jatkua vielä vuosia. Minä olen nyt 51. Vasta. Samalla uutisissa puhutaan eläkeikien nostosta ja pitemmistä työurista.

Tiedän monia, jotka ovat iloisena ottaneet vastaavan päätöksen vastaan, monet hartaastikin useamman hylkypäätöksen jälkeen. Periaatteessa olen toki iloinen, että vakavasti sairaana voin jäädä sairaseläkkeelle. Mutta kaipaan töihin edelleen kovasti - vaikka samalla tiedän, etten päivääkään nykykunnollani sitä jaksaisi. Mitenkään henkistynytkään en ole, sillä myös nuo materialistiset asiat painavat, tulojen pienenemiseen on nyt totuteltu jo sairaspäivärahojen kanssa. Pärjäämme kyllä, mutta koen näköalojen kapeutuvan, monet mahdollisuudet supistuvat. Ei tässä näin pitänyt käydä. Luopuminen ottaa suoraan sanottuna edelleen koville, vaikka rakkaat lukijani ovat juuri tässäkin asiassa minua kovasti lohduttaneet ja tukeneet.

Eilen sulattelin asiaa enkä pystynyt siitä tännekään kirjoittamaan. Varsinkin kun juuri noita raha-asioitakin surtuani luin tuon tänne blogiini tilaamani Päivän Sanan, joka tuli kovin kohti ja laittoi ajatukset painiin taas kerran. Näin Sana puhui:

Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän.(Matt.19:29)

Niin että ne talot ja pellotkin on sitten mainittu, kas kun ei shoppailut ja lomamatkatkin! Mitä sitten tarkoittanee tuo "minun nimeni tähden"? Lupaus on kuitenkin lohdullinen. Samoin eilisen kaikki muut postini, ystävät osasivat oikeana päivänä laittaa korttia ja meiliä.

Ehdin vielä sopeutua, totutella. Olen virallisesti vielä sairaslomalainen monta kuukautta. Vapusta (työn juhlasta!?) alkaen olen vasta oikeasti sairaseläkeläinen, eläkekortin tosin sain jo.