Tätä kai kutsutaan väärällä jalalla ylös nousemiseksi. Muistin, että kännykkä pitäisi ladata. Tavoittelin sitä yöpöydältäni rennon huolettomalla otteella. Kännykkä putosi ja helähdys kertoi ettei ilman seuraamuksia.Miten päin se akku taas pitääkään laittaa? Ensiksi kokeilin väärinpäin, tietysti. Sitten kansi kiinni ja laite laturin johtoon. Ai niin, känny pitää kai avata, mistäs nappulasta taas pitikään pitkään painaa? Kokeilen montaa. Vihdoin herää virtanen ja känny kysyy pin-koodia. Naputtelen sen minkä mies vuonna yks ja kaks on ensimmäiseen kännykkäämme ilmoittanut käyvän. Ei käy tähän, näppäilin varmaan väärin. Ei käynyt vieläkään. Kolmannen yrityksen jälkeen känny ryhtyy herjaamaan, etpäs saakaan enää yrittää. Anna puk-koodi! Mistähän sen saa? Mikrotukeni, joka myös hoitaa kännykkätukeen kuuluvat tehtävät, on töissä. Niin, ja millä soittaisinkaan? Ahaa, kuin vastauksena kuuluu jostakin vieno piippaus, miehen kotiinjättämä kännykkä kaipaa virtaa. On se vain ihanaa tämä kännykkäaika. Äkkiäkös minä sen laitan laturiin ja pirautan miehen työkännykkään (sen numeron muistan ulkoa) ja saan hyvät neuvot. Niin luulin. Mutta tämä päivä oli edelleen väärällä jalalla noustu.

Miten ladataan kännykkä, josta ei löydy laturin johdolle sopivaa reikää? Tunsin itseni lähinnä piilokameran uhriksi kun kääntelin outoa simpukkamallin vehjettä, availin ja suljin, enkä ymmärtänyt miten toimia. Sitten päätin uhkarohkeasti raaputtaa irti sellaista huomaamattoman pientä luukun tapaista. Peukalonkynsi oli tarpeeksi napakka siihen puuhaan ja tunsin selvinneeni suuresta älykkyyskokeesta, kun sain tämän toisenkin puhelimen latautumaan. Onneksi se ei kysynyt pin-koodia! Soitin miehelle, joka kertoi että puk-koodi saadaan puhelinyhtiöltä. Soita Elisalle. Soitin ja kuuntelin nauhoitetta, joka pyysi painamaan painiketta x asialla y. Erotin kirjainrykelmistä sanan puk-koodi ja pääsin vihdoin ihan ihmisenkin kanssa keskusteluyhteyteen. Hänpä sanoi, että jos maksan 5 euroa niin kyllä koodi irtoaa. Mutta sen saisi ihan ilmaiseksi netistä! Teillä on varmaan tunnukset sinne jne. Soitin miehelle, että onko tunnuksia. Tässä vaiheessa mies muisti, että puhelilittymähän vaihdettiin, olemmekin Saunalahden asiakkaita. Soita sinne. Ja taas neuvot, että kun minä olen liittymän haltija niin vain ja ainoastaan minä saa sen koodin. Soitin, taas samanlaiset näppäilyt kuin kilpailijallakin. Ja ihmisäänikin siellä perillä vastasi ihan samalla tavalla. Kirjautukaa nettiin ja saatte sieltä tunnuksen ilmaiseksi! Kirjautuminen olikin hieman hankalaa niinkuin joskus nämä netin kommervenkit voivat olla. Miehelle järjestyi yllättävä vapaahetki töistä ja hän ajeli kotiin istuakseen hyvän tovin koneen äärellä. Lopputuloksena koodi lopulta saatiin ja känny toimii taas. Toivon vain, että kaikki puhelut ja auton bensat maksoivat vähemmän kuin 5 euroa.

Minä pysyn tänään sisällä. Välttelen kaikkia laitteita ja muutakin mahdollista, missä voisin mokata. Koska en kuitenkaan kovin usko tuohon väärällä jalalla nousemisen teoriaan niin ainoaksi syylliseksi jää eilinen pistos. Jos minuun on pistetty jotain ainetta, isotooppia, jonka säteilyn toinen laite pystyy nappaamaan minua koskematta niin varmasti se vaikutti noihin kännykkäasioihinkin. Onhan siitä jo iät ja ajat lehdissäkin kirjoitettu, miten kännykät ne vasta säteilevätkin. Näin käy kun kaksi säteilyä kohtaa. Kipinöitä!