Aivan selvästi saan nauttia nyt tasaisemmasta vaiheesta tässä olossani. Olen tuttu kremppojeni kanssa ja jotenkin lääkkeiden ottamisessa on selkeä rutiini. Viikonlopun monenlaiset tapahtumat jaksoin hyvin, sen kruunasi sunnuntai-iltapäivän kamarimuusiikkikonsertti naapurikunnassa. Ystäväviulisti vinkkasi ja niinpä toisen ystävän kanssa istuttiin viehättävässä konsertissa, Griegiä, Sibeliusta ja Holqvistia. Ensi viikonlopuksi heti suunniteltiin seuraavaa: Strauss-ilta Finlandia-talossa!
Päivät siis sujuvat mukavastikin. Kunhan aamusta selvitään. Niissäkin on omat rutiininsa, joista jokaisen olisin valmis kyllä ohittamaankin. Heräilen herkästi talosta kuuluviin ääniin, niinpä aamulla postipoikani lähtiessä havahdun kyllä. Syy ei ole niinkään postimiehen kuin särkylääkkeen vaikutusajan loppumisen. Nenä on usein tukossa ja suu kuiva kun olen hengittänyt suun kautta. Vatsan alueella polttelee moneen kohtaan. Polvet huutavat olemassaoloaan, älä liikauta niitä vahingossa suoriksi/koukkuun. Vessaankin tuntuu luonto kutsuvan, yritän välttää ylösnousua kuitenkin mahdollisimman pitkään, sillä ajatuskin oman painoni laskemisesta noiden polvien päälle saa kestämään suurtakin hätää yllättävän kauan. Joskus jopa miehen lähtöön saakka. Vettä olisi juotava, särkylääkettä, joko nopeaa liuosta tai hitaammin vaikuttavaa tablettia olisi tarjolla. Avaa suu varovasti, älä välitä leukaperien kivusta. Nenää olisi niistettävä. Nouse istumaan sängyn reunalle. Katso ettei nenästä valu verta solkenaan. Pyyhi roiskeet, yski kurkku selväksi. Rasvaa huulet. Ota tukeva ote vuoteesi vieressä olevasta tuolin selkänojasta, toinen käsi saa hapuilla seinän kulmasta tukea. Nouse varovasti ylös niin, että polvet saavat vähitellen totuttautua painon kannattelemiseen. Yritä olla ähkäisemättä kun kipu viiltää polvista lonkkaluuhun asti. Älä rupea pohtimaan pitäisikö ne kyynärsauvat käydä hakemassa terveyskeskuksesta ylösnousuja helpottamaan. Ota ne muutamat askeleet vessaan ja helpota oloasi. Niistä taas nenää, ja jos veri valuu vielä, paina kylmällä nenääsi. Niistä ja yski tyhjäksi. Palaa sänkyyn ja totea, että pahin kankeus jaloista on taas häipynyt. Jos olo on kovin kivulias, ota kirja ja lue hetken kunnes särkylääke vaikuttaa ja voit nukahtaa vielä tunniksi, pariksi. Mutta älä ryhdy tunnustelemaan, missä sitä kipua tuntuu, uni vain kaikkoaa lopullisesti. Nukahtamisen jälkeen uudestaan nenän tyhjentämiset, varovaiset ylösnousut ihan samoin seremonioin. Joka ikinen aamu.
Pukeutuminenkin on melkoinen suoritus aamukipein polvin, lykkään sen mielellään aamiaisen jälkeen tapahtuvaksi. Tällä vauhdillani ja aamupäivän lisätorkuillani se tarkoittaa usein puolenpäivän aikaa. Kummallisesti siinä lehteä lukiessa ja teetä siemaillessa olo alkaa tuntua ihan siedettävältä ja taas jaksaa. Polvet vertyvät kun niitä liikuttaa, nenän kautta pystyy taas hengittämään, aamutukkoisuus on muisto vain. Muutkin kivut väistyvät taka-alalle riehuttuaan terroristimaisesti aamutuimiin.
Tällaisen aamun jälkeen päivän pienet puuhat aukeavat verkkaisesti, tämä olon tasaantuminen tuntuu aina yhtä ihmeelliseltä. Illaksi on tiedossa kivaa, kirjoittajakurssi alkaa.
