Jodiliemen join eilen illalla ja nyt odottelen luottotaksiani saapuvaksi. Ei minusta ole narkkariksi, lääke saa pääni sekaisin, mutta kipuisaa oloa se ei vie. Epoakaan en uskaltanut lähteä autolla hakemaan kun pää ei ihan siltä tunnu kuin pitäisi,
Hermostuneesti jouduin odottelemaan taksia eilenkin. Luulin saavani auton ihan noin vain ja laittelin kaikki rauhassa kuntoon ja ryhdyin tilailemaan autoa vasta sitten. H...n(ei kirosana!) taksissa oli ruuhkaa.
***
Ups, anteeksi! Keskeneräinen kirjoitus lipsahti näkösälle ennen aikojaan. Tämänpäiväinen (Helsingin paras) taksikuski saapui noutamaan jo ennen sovittua aikaa ja laitoin alkutekeleeni ajastuksella illaksi, tämä unohtui vallan. No päivällä taksikuski keitti itselleen kahvit ja huolehti, että pääsen kaikki tarvittavat mukana matkaan. Samalla myös huolehti hieman perheasioita. Tt-kuva oli vaihteeksi kirurgisessa sairaalassa, mikä oli uusi paikka minulle, kuskilleni ei. Saattajaksi ilmestyi myös kälyni, joten hermostunut odottelu vaihtui ihan leppoisaksi jutusteluksi. Kuva otettiin ja kälyltä sain mahtavat ruokapaketit kotiin viemisiksi. Paras taksikuskini otti tyttöystävänsä mukaan ja lopetti työvuoronsa päästyään meille. Hermostunutta odottelua ei ehtinyt harrastamaan kun oli keskityttävä vastaanottamaan huolehtivaista hemmottelua. Valmis ruoka pöytään ja joulutortut sujahtivat uuniin. Tiskikoneen tienoilla näytti tapahtuvan paljon. Taksikuski keitti taas kahvit. Lääkärikin soitti sitten jonkun ajan kuluttua ja pahoitteli soittavansa huomenna uudestaan kun on röntgenlääkärin kanssa katsellut kuvat. Sain ohjeita käyttää lääkettä reilusti, on auttanut hengenahdistukseen, vointi on parempi kuin eilinen.
Siis ihan leppoisaa iltaa olen viettänyt, ei hätää. Hermostuneet odottelut oli eilen ja aamulla.
Eilen taksi oli vaikea saada ja kovin myöhään pihaan kaartoi tumma poika, joka oli elämänsä ensimmäisellä ajokeikalla Meilahteen. Ja ensimmäistä kertaa kohtasi myös Kelan matkaomavastuuntäyttymiskortin... Pääsin kuitenkin hyvin perille. Takaisintulotaksini oli taas mielenkiintoinen, mutta siitä kerron ehkä joskus toiste!
Nyt kello on yli yhdeksän, ei enää hermostunutta odottelua, huomisen odottelua kylläkin. Huumeissa, mutta ei kovin sekaisin, kai?
