Tämän päivän tai oikeastaan eilisen musiikkia on tässä. Tosin eilinen kitara ja laulu -yhdistelmä toimi paremmin, kuten tämän alku. Juha Tapio, pohjalaisjuurinen täällä Keski-Uudellamaalla, soittelee jotain samoja säveliä kuin mitä minunkin sielussani soi. Ja ne sanat, siinä on nykyajan kielelle käännetty kristallivirta. Tämä sopii hyvin viime päivien tunnelmieni kiteyttäjäksi:
Taivas antoi meille, taivas otti pois
minkä sille mahtaa ihminen
Taivas antoi meille, taivas otti pois
kipu kiivas luuhun leikaten
Kaunis rakkaani nouse kuivaa kyyneleet
on onni meillä toisella puolen virtaa
Vaikka meille täällä ei tähdet loistaneet
ne kirkkaammat on toisella puolen virtaa
Vaikka tie on poikki mustat tuulet käy
ja ilomme jo multiin pantu on
Vaikka tie on poikki ja valoa ei näy
et kyyhkyni saa olla toivoton
Kaunis rakkaani nouse kuivaa kyyneleet
on onni meillä toisella puolen virtaa
Vaikka meille täällä ei tähdet loistaneet
ne kirkkaammat on toisella puolen virtaa
Anna myrskyn tulla pauhatkoon se vaan
mä kannan sua iltaan tummuvaan
Anna myrskyn tulla enemmän kuin uskotkaan
mä rakastan vain sua aina vaan
Kaunis rakkaani nouse kuivaa kyyneleet
on onni meillä toisella puolen virtaa
Vaikka meille täällä ei tähdet loistaneet
ne kirkkaammat on toisella puolen virtaa
Tämän laulu on gospelia jos mikä, kun Juha Tapio lauloi eilen risti takanaan ei ollut mitään epäselvyyttä siinä, kuka meidät kantaa ja kuka meitä ihmisiä rakastaa. Laulaja kertoi hauskasti, että tästä oli tarkoitus tulla sellainen kunnon amerikkalaistyylinen iloinen gospelviisu, mutta tämän iloisempaa ei pohjalaisella melankolialla synny. Sopi minun tunnelmaani liiankin hyvin.
Puoltakaan en sun kivustas voi tietää... Laulaa Juha Tapio tuossa toisessa linkissä. Ja niin lauloi eilenkin, vakuutti mahtavasti: Joku aamu, sä tiedät sen, sä heräät huomaamaan, sä selvisit, kelpaat kelle vaan. Ei hän todellakaan tiennyt kivuistani, mutta tuosta laulusta sain sitä voimaa ja toivoa mitä tarvitsin. Oli hyvä kun lähdin, pieni konsertti päättyi yhteiseen iltamessuun, ehtoollisen viettoon. Paljon sain ajatuksiini uutta toivoa ja näkökulmaa. Runsas iltakahvipöytä vielä houkutteli jäämään juttelemaan, oli oikea ystävien tapaamisen päivä.
Oma seurakunta satsaa nyt mahtavasti tasausviikkoon, sunnuntaina on vierailulla vuorostaan Pekka Simojoki. Eilisen kokemuksen perusteella kannattaa jaksaa lähteä: pääsee ulos paitsi täältä kotoa niin saa myös ajatusmaailmaansa tuuletettua.
Ihan mihin tahansa ei kannata lähteä, jos iso kodintekniikkaliike mainostaa ylihalpaa kännykkää niin 2 minuuttia yli aukeamisajan voi saada jonotusnumeron yli sadan asiakkaan taakse. Tosin meille kuopuksen kanssa kävi lähimmäisen pinnan pettäminen onneksi: saimme häneltä paljon paremman jonotusnumeron, ja sen kanssa sitten vain 45 minuutin jonotuksen jälkeen sai tytär uuden kännykän kanssa kiirehtiä kouluunsa.
Eikö olisi kannattanut lähteä hammaslääkärinkään, kun hammaslääkäri päätti suupieleni ja muut suun haavaumat nähtyään ettei ryhdy nyt paikkamaan lainkaan. Tai kannatti se: sain häneltä suoran numeron ja kehotuksen soittaa silloin, kun suu olisi parempi, niin hän lupasi sovitella minut aikatauluihinsa. Tällaista palvelua siis kunnallisella puolella. Asuinpaikkakuntani ei ole lainkaan hassumpi paikka elellä.
