Koska blogiani seuraa kovin moni sellainen, jolle koko blogistania on vieras niin haluan tänään esitellä sieltä jotain tosi antoisaa. Valokuvatorstai ja Runotorstai ovat haasteita, joissa blogistit vastaavat viikottain annettuun aiheeseen kuvalla, runolla, jotkut taiturimaisesti yhdistäen molemmat. Linkistä pääset tämän päivän aiheeseen ja klikkailemalla mukanaolijoiden tai kommentoineiden nimiä näet heidän vastineensa.

Tämän päivän aihe on tekstipätkä, joka vaatii melkosesti miettimistä, laitan sen esille tähän. Kannattaa ensin itse hieman pähkäillä aihetta - ja todeta oma rajallisuutensa - niin sitten voi nautiskella muiden luovuuden kukinnoista.

"Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja." Teksti on Richard Fordin romaanista Itsenäisyyspäivä (Tammi 1996, suom. Sirkka Alanko)

Tai no, edellisen viikon aihe Rajattu, ei sekään ihan heti  noin vain avaudu. Sitten kun katselee toisten oivalluksia ei voi kuin ihailla. Eilen itse kirjoitin ja pohdin onnellisuutta; täytyy todeta, että tällaiset runolliset ja kuvalliset löydöt tekevät minut onnelliseksi!

Tänään pidän totena, että tautini ei ole edennyt ja hoitoni onnistuu. Lääkäri soittaa iltapäivällä ja on kohdattava hänen totuutensa. Siitä en voi olla välittämättä. Enkä tälle elämän oppitunnille olisi välittänyt osallistua. Oman arvion tekemisen saan silti kotiläksyksi.