Aamuinen lehdenlukuhetki kesti ja kesti. Aurinkoinen, kaunis ja ihana aamu ympärillä hehkui elämää, mutta ajatukseni kulkivat omia teitään kahden viikon takaiseen samanlaiseen päivään puutarhassamme. Kuulin korvissani vielä nytkin rakkaiden vieraittemme äänet ja näin silmissäni heidän hahmonsa täällä pihamaalla. Juhla-ateria maistui jokaiselle, istuimme pöydän ääressä pitkään, tunnelma oli onnellinen, minullakin, kesäisen kepeä. Vierailupäivän iltana (26.7.) kirjoitin tänne blogiin päätössanoiksi:  jokainen tapaaminen on tehtävä niin kuin se voisi olla viimeinen.

Tänään noiden kahden viikon takaisten vieraittemme nimet ovat lehdessä. Yksi isolla ristin vieressä, kaksi seuraavaa heti ensimmäisenä. Siksi siis aamuinen lehdenlukuhetki kesti. Minulle siinä lehdessä oli tämä yksi ainoa uutinen. Siitä riitti aihetta tavallistakin pidempään lehdenlukutuokioon. Se tapaamisemme oli todella viimeinen tässä ajassa.

Oma fyysinen olo alkaa muuten kohentua, kieli on parempi eikä syömistä pidä enää niin tarkkaan rajoittaa kuin viime viikolla. Näillä jaloilla taas kävelee jonkun verran. Näin pitikin käydä kun lääke on tauolla. Alkamassa pitäisi olla hyvävointinen viikko. Tätä ennakoiden puheluissa on noussut esiin ajatus, että lähtisin surukotiin joiksikin päiviksi. Kovin paljon en käytännössä pysty auttamaan, mutta seuraa ja tukea hautajaisten odotteluun voisin tarjota. Korvani ja ajattelukykyni vielä toimivat.

Siinä aamuisessa lehdenlukuhetkessä pohdin, emmin ja aprikoin, onko lähdössä mitään järkeä, jaksanko matkaakaan, olisiko viisaampaa lähteä myöhemmin syksyllä. Hiljainen huokaus lähti ylöspäin, että asia selviäisi tänään. Sunnuntain jumalanpalvelus jäi väliin ja otin sitten kerrankin päivän tekstejä itsekseni esiin. "Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa ja sinä pystyt tekemään hänelle hyvää. Älä sano lähimmäisellesi: mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan! - kun sinulla kuitenkin on mitä antaa."  (Sananl.3:27-28) Koin, että tämä oli suoraa puhetta minulle. Asia  vahvistui vielä kun menin eteenpäin: "Pitäkäämme huolta toinen toisistamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin."(Hebr.10:19) Minä olen itse saanut niin paljon apua ja huolenpitoa toisilta sairastaessani, nyt on minun vuoroni antaa jotain.

Asia selvisi. Minä lähden huomisaamuna.