Rakkaus on olemista jonkun mielessä.
Rakkaus mielessä pitämisenä ei pysähdy edes kuoleman rajalle.
Viime kädessä kaikki on olemassa Jumalan rakastavassa mielessä.
(M. Lindqvist: Tässä seison, 2000)

Nämä sanat sain saatteeksi ystävältäni hautajaismatkalle. Ja ne sain todeksi kokea matkani aikana. Julkisesti on tässä syytä tunnustaa ja pyytää anteeksi etukäteisarveluani siitä, että sotilaalliset menot hautajaisissa olisivat jotenkin ulkokohtaiset ja enemmän muotoon kiinnittyvät kuin tapahtuman sisältöä korostavat. Tämä vainaja oli rakkaasti monen mielessä ja se tuli ilmi monin tavoin, eikä vähiten niiden sotilaallisten. Upseerit eivät hävenneet käyttää nenäliinojaan.

Veljentyttäreni oli koonnut miehestään hienon kuvakavalkadin, joka loi kuvan täydestä elämästä, päättyen hautausmaalle. Taustalla hiljaa soiva "Päivä vain ja hetki kerrallansa" täydensi katseluelämyksen muistotilaisuuden puhuttelivimmaksi puheenvuoroksi. Kuten pappi sanoi, olimme kiitosjuhlassa. Hautajaiset olivat niin hyvät kuin hautajaiset ikinä voivat olla. Ikkuna taivaaseen oli apposen auki.

Jatkoajasta siellä myös puhuttiin. Raamatun tekstiä "Minä olen ylösnousemus ja elämä, ei kukaan, joka uskoo minuun, ikinä kuole" puhuja laajensi yhteyteensä Lasaruksen kuolleista herättämisestä, joka oli kuitenkin vain jatkoajan antamista hänen elämälleen ennen lopullista kuolemaa. Niin moni meistä silloin voi tunnistaa itsensä  eri syistä jatkoajalla eläjäksi, varsinkin minä. Jatkoaika on lahja, ja Jumalan tunnusteko. Tämä puhe oli kuin minulle kohdistettu, rohkaiseva.

Hautajaisilla oli myös jatkoaika: lapsuudenkotini suojiin kerääntyi sukua eri puolilta, kuitenkin meistä muodostui yksi joukko, jotka laskeuduimme juhlasta arkeen saatellen heidät, joita menetys kipeimmin koski elämään tavallisia asioita ensin yhdessä isommalla joukolla. Ateriayhteydessä ruokakin maistui. Lapsen leikki  jatkui, aikuinenkin osasi nauraa ja iloita. Kyyneleet saivat tulla kun oli tarpeen. Illalla mietimme sukuun kuulumisen yhteyttä, sitä sidettä, joka yhteisten itkujen kautta - kuten myös ilojen - on vahvistunut. Nuori talon nykyinen asukas sen kiteytti: mitä kaikkea mahtavaa täällä on tapahtunut, onkohan joskus hänenkin lapsensa sitten siellä asumassa...

Eilen illalla palasin kotiin väsyneenä. Lääkkeeni vaikutusaikataulu oli täydellinen: eilen oli aloitettava pahoinvointilääkepurkilla käyminen. Tänään sain lääkkeen lisäksi muunkinlaista lääkettä: rakkaita vieraita ihan tuplaten, kaupassakäyntiapua ja terveisiä sienimetsästä sekä puutarhasta. Ne vaikuttivat tehokkaasti! Kiitos! Jaksoin jopa nyt illansuussa käydä tervehtimässä miehen saksalaisia työvieraita.