Tänään ei uutta tekstiä synny. Lainaan itseäni aiemmin tältä kesältä, johon tuntuu ilmaantuvan aina vain tummempia sävyjä, tänään monen muun kuorma on raskaampi kuin minun.

30.6.Joku on varmasti tämänkin kauniin päivän viettänyt hätäisenä ja tuskaisena sairaalassa tai kotonaan. Jonkun lähipiiri pelännyt, toivonut, rukoillut ja joutunut surun satuttamaksi. Olkoon Taivaan Isä läsnä ja lähellä. Rakkaus ei koskaan häviä.

30.7. Ovatko korvani herkemmät ja silmäni tarkemmat, en tiedä, mutta tuntuu, että tänä kesänä näen ja kuulen jatkuvasti tarinoita siitä miten elämä ei mene niin kuin toivotaan. Kovin monella on ollut hyvin erilainen kesä niin kuin minullakin. Voimia on tarvittu ja tarvitaan muutoksessa elämiseen.

26.7. Toivon että kättenpuristusten ja halausten viesti on kuitenkin sama vaikka en tasajalkaa hyppinyt kenellekään. Ihana saada tavata ja nähdä, olette jokainen korvaamattomia. Ja rakkaita. Koirani ja minä tiedämme: jokainen tapaaminen on tehtävä niin kuin se voisi olla viimeinen.

Ja lopuksi kälyni sanoin nuoruutemme laulua:

Herra auta kun tuska ahdistaa,

tuo pimeyteen valoa.

Herra auta kun rakkaus kadonnut on,

sydän katkera voimaton.

Anna rakkautesi ymmärtää,

tulla uutta voimaa pyytämään.

                                (Siionin Kannel 297)