Eilinen kommenttikysymys ja aika moni "mitä kuuluu?" -puhelu sekä juuri tämänpäiväinen tilanne sai minut valitsemaan tänään aiheeksi ihan tylsästi tämän hoitoni vaiheen päivittämisen. Saatan myös kokeilla tuota blogin tarjoamaa kirjoitusten kategoriointimahdollisuutta, jolloin voisin nimetä nämä terveydentilaani koskevat päivitykset samaan kategoriaan ja kuulumisia pohtiva löytäisi viimeisimmät merkinnät tai koko kehityskulun helposti.

Leikkaus ja lääkehoito

Viereisen sivulaatikon linkit johtaa hyville syöpäaiheisille sivuille, joilta minunkin hoitolinjaukseni on näkyvissä. Aiheenasyopa-sivulla laajemmin juuri munuaissyövästä on näin. Siellä hoitovaihtoehdoista minun hoitooni siis on kuulunut leikkaus: munuaisen kasvaimineen ja sen läheisten imusolmukkeiden poisto ja jatkohoitona kohta "muut lääkehoidot" esittelee käyttämäni sunitinibin hyvin. Jos joku haluaa perehtyä aiheeseen tarkasti niin minun syöpäni ei ole se yleisin kirkassoluinen vaan papillaariseksi luokiteltu. Yleisesti tunnettuja ja enemmän syövän hoitoon käytettyjä sädehoitoa ja sytostaatteja ei minun hoitooni kuulu. Vain tämä lääkehoito, jonka otan tabletteina päivittäin kotona. Viime lääkärikäynnillä sovitun 4 viikon jaksoina, yhden viikon taukoviikolla (poikkeaa yleisestä ohjeesta, annoksenikin on hieman pienempi).

Lääkehoito alkoi huhtikuussa imusolmukemetastaasien toteamisen jälkeen. Toukokuun lopussa lääkkeen sivuvaikutukset todettiin niin suuriksi, että pidettiin ensimmäinen tauko, jonka aikana esim. käsien iho parani hyvin. Ja aloitin uuden 4 viikon jakson, joka päättyy tänään. Soittelin aamulla sairaanhoitajalle kun tarvitsin pahoinvointilääkereseptin uusimista ja kun hän kuuli miten pahana kädet ovat niin sain kehotuksen lopettaa lääke heti tänään. Juuri nyt siis alkaa viikon tauko, jolloin sivuvaikutusten haitat häviävät ja pysyvät toivottavasti vähempinä lääkkeen aloittamisen jälkeenkin pari viikkoa.

Sivuvaikutuksia lääkkeestä on ollut: väsymystä, makumuutoksia ja haavaumiakin suussa sekä käsissä nyt ihan rakkulamaista kipeää ihottumaa, pahoinvointia sekä ripulia on ollut jonkun verran, mutta lääke on yleensä auttanut, närästystä ja verenpaineen nousua. Mutta tästä päiväkirjastani näen, että näitä ei ole ollut koko ajan. Ja positiivistakin vaikutusta on toki: vointini oli leikkauksen jälkeen pitkään huono, mutta alkoi kohentua lääkeen myötä. Yleinen jaksaminen on parantunut. Lääkärin arvio kesäkuussa oli myös että hoito on tehonnut myös metastaaseihin kunnostani päätellen.

Haavani on parantunut hyvin. Pallean seudulla helposti kramppaa, jos rasitusta on enemmän. Kiinnikkeitä leikkauksesta ei ole tainnut jäädä, haavan seudulla on harvoin vihlaisuja. Kutinaa kylläkin ja vatsalla on tunnottomia alueita.

Syöpälääkkeen lisäksi arsenaalia kyllä on: imeskelytabletteja ja erikoishammastahnaa suun hoitoon, vatsansuoja-, pahoinvointi- ja ripulilääkettä, kipulääkkeitäkin polvien takia käytän säännöllisesti ja nyt sormien ihottumakipuunkin. Yöksi otan kipukynnystä alentavaa lääkettä, varsinaisen nukahtamislääkkeen olen saanut jättää pois. Nukun hyvin nykyään! Vahvimmat kipulääkeetkin lojuvat nyt käyttämättöminä. Lisäksi monenlaista rasvaa ja nenänkostutussuihketta...

Seurantaa

Joudun käymään verikokeissa säännöllisesti. Tähän asti ne ovat näyttäneet hyviä arvoja. Seuraava TT-kuvaus tehdään heinäkuun lopulla ja elokuun 5. päivä tapaan lääkärin ja kuulen tulokset. Silloin myös katsotaan, olenko työkuntoinen. Ajankohta osuu juuri seuraavan lääkejakson päättymiseen, joten haittavaikutukset ovat ainakin näkyvissä. Tuo kuunvaihde tulee siis olemaan seuraava isomman jännityksen aihe, nyt saa nauttia kesästä ja lomailusta.

Metastoitunut munuaissyöpä on krooninen tila. Näköpiirissä ei ole siis sellaista päivää, että todettaisiin hoitojen tehonneen niin, että ne voitaisiin lopettaa. Etäpesäkkeiden kasvu voidaan saada estettyä, niitä jopa kutistettua, mutta silti estävää lääkitystä joudutaan jatkamaan. Käyttämääni lääkettä on jotkut pystyneet käyttämään useita vuosia ja tilanne syövän kanssa on pysynyt kurissa. En aina viitsi korjata toiveikasta ja hyväätarkoittavaa huomautusta, että jaksa nyt nämä lääkeen vaivat niin paranet ja pääset siitä. Uskon kyllä ihmeisiinkin ja haluan pitää toivoa yllä.