Taitaa olla lukijoillani kesälaitumilla kirmailu mielessä enemmän kuin tietokoneruudun tuijottelu. Hyvä niin, pihamaan rauhasta auringonpaisteessa olen minäkin nauttinut. Blogin tilastotiedot kertovat kuitenkin jopa 40 käyntiä joinakin päivinä, joten kerronpa kuulumisia taas.

Verenpaine on lääkkeen aloituksen myötä laskenut. Pahoinvointi yllätti aamulla, vaikea sanoa, mikä sen aiheutti: myöhään valvominen ja herääminen aikaisin lähteviä yövieraita hyvästelemään, syöpälääkkeeni vai verenpainelääke. No, ei kun uutta pilleria ottamaan, siis pahoinvointilääkettä, ja se onneksi tepsii. Sen verran olo arvelutti etten lähtenytkään ajelemaan kun kuopus lähti serkuilleen, mies vei sitten yksin. Keskimmäinen ajeli myös pitkin Suomea kaveriaan tapaamaan. Esikoinen sentään jäi lataamaan akkujaan huomisen työpäivän varalle kotosalle kanssani.

Ihana kesäpäivä on siis kulunut kotosalla, olo on nuutunut ja vetämätön. Olisi kiva olla kirjoittamatta näistä kurjemmista päivistä ja oloista ajatellen: mitä en kirjoita, sitä ei ole. Mutta ei se taida niin mennä. Jalanpohjassani on kipeä rakkula muodostumassa. Yritän olla ajattelematta sitä ja astella kuten ennenkin, mutta onnistun siinä huonosti. Erilaisia hoitotoimenpiteitäkin olen aina rakkolaastareista asti kokeillut. Ja lueskelin taas kaikki lääkkeestäni löytyvät tiedot netistä. Tepsivää hoitokeinoa sivuvaikutuksiin ei löytynyt, mutta vakuutuin taas että lääkkeen käyttö on kuitenkin hyvin perusteltua.

Luulenpa, että se, ettei päiväkirjamerkintöjä joinakin päivinä tule, on vointini kannalta hyvä merkki. Menoa ja vauhtia riittää. Silloin kun valitettavaa on, kaadan sitä tänne.

Onneksi seurana on ollut hyvä kirja, johon uppoutua. Siitä kerron vielä lisää kunhan pääsen loppuun.