Sain eilen riemastuttavan onnittelukortin kultakirjaimellisen ruusukortin. Minä ja kortin antaja olemme jo niin vanhoja, että kuulumme tällaisten korttien maailmaa. Näin oli kortin saatesanoissa. Koska kortin antajalle jäi syntymäpäiväkortti lähettämättä niin toivottelen tässä näin julkisesti onnea vanhenemisen johdosta. Olet jo niin vanha (siis minua monta kuukautta vanhempi!) että kestät onnittelut näin julkisesti blogissa. Mutta apua: onko elämä 51-vuotiaana sellaista, että on siirryttävä kultakoristeisten ruusukorttien lähettäjäksi? Minä aion pysyä mieleltäni nuorena ja pitää korttivalikoimani laajana.

Sain myös muita kortteja. Sekä puheluita. Varsinkin tekstareita. Ja onnitteluviestejä täällä blogissa että sähköpostissa. Sekä kukkia että kakun. Kakku - yksi onnistuneimmista tämän kesän mansikkakakuista - on syöty, mutta kukat eivät ole lakastuneet. Siis vieraitakin kävi. Oikein hyvä nimipäivä. Iso ja sydämellinen kiitos kaikille! Ilahdutitte kovasti.

Tänään annoin itselleni myöhästyneen nimipäivälahjan käymällä vihdoin kampaajalla. Tukka siistinä on kiva lähteä baanalle: tyttären hakumatka serkuilta kestää yön yli. Muutakin kyläilyä on tiedossa, mennään vointini mukaan. Lauantaina sitten oikein maisterijuhlat. Hartaasti toivon, että lääkkeen sivuvaikutukset ymmärtävät pysyä pieninä ja jaksan menossa mukana. Lääkelaukku kulkee mukana aina. Jalalla asteleminenkin onnistuu kun valitsee kyllin latuskapohjaisen kengän.

Kuulumisiin - ja näkemisiinkin taas monen kanssa!