Mietin, voinko kirjoittaa tuollaisen otsikon kun kuitenkin on koiramme Zasun syntymäpäivä. Mutta tavallista arkeamme Zasu rakastaa. Sitä, että perhe on ympärillä eikä ovesta jatkuvasti tule uusia lauman häiritsijöitä. Tänäänkin vain yksi minun ja monta kuopuksen ystävää. 10-vuotisesta koiranelämästään Zasu on nyt ollut 3 ja puoli vuotta meidän perheemme jäsen, eikä pois annettaisi. Olemme saaneet paljon. Sairastaessani Zasu on ollut uskollinen vahtini ja hyvä seuralainen. Tänään koira on tunkenut synttärisankarin oikeudella tavallista enemmän syliin ja hellittäväksi.

Sadepäivä virkistää puutarhaa, mutta nuuduttaa ihmisiä. Lopullisesti paluu arkeen tapahtui minulla niin konkreettisesti kuin syöpälääkkeen ottamisella. Sormenpäissä iho ehti viikossa paranemaan, paksut kuivat kerrostumat ovat vain muistona ihottumakohdissa, kieli ja jalanpohjatkin ovat paljon paremmat. Pahoinvointilääkettä ei ole tarvinnut ottaa ennenkuin nyt. Toisaalta luin tutkimuksesta, jossa Sutent ei välttämättä aiheuta kumulatiivisesti haittavaikutuksia vaan ne voivat olla ohimeneviäkin. Toiveikas siis voin olla, että tämä tauotus tekisi hyvää. Mitenkään ilomielin ja hurraten en kuitenkaan pillereitä niellyt, ennemminkin niin, että tästä se arki taas alkaa.

Ruusutkin ovat lakastuneet.