Otsikon keksin tämän päivän päivänsankarin mukaan. Onnittelut siis täältä. Vilkkaan viikonlopun jälkeen tänään on vietetty hiljaista kotipäivää. Hain eilen ison kirjapinon kirjastosta ja mikä onkaan kylmänsateisen päivän ihanampaa tekemistä kuin uppoutua kirjojen maailmaan. Vihdoinkin sain haettua kommenteissa siteerattuja Helena Anhavan runokirjoja.

Paikallaan oloon ja lukemiseen on toinenkin, hyvin proosallinen syy: ripuli. Se on yleinen tämän lääkkeeni haittavaikutus enkä ole siitä onneksi kärsinyt pahasti. Juhlien jälkeen ruokahaluni on kuitenkin palautunut ja kaikki maistuu, joten olen syönyt huolettomammin. Kaikella on seurauksensa. Palasin tänään kiltisti kaurapuurolounaslinjalle. Olen iloinen että  lääke tauotettiin, vasta nyt kun pian kaksi viikkoa olen sitä taas syönyt tunnen taas sivuvaikutuksia. Toivottavasti se ei tarkoita sitä, että ne nyt pahenevat kuun loppua kohti, juuri kun miehelläkin on loma alkamassa.

Ylioppilaspoika on pääsykokeissa. Onneksi sain hyvää luettavaa niin päätoimiseen murehtumiseen tuli vaihtoehtoista toimintaa. Maija Asunta-Johnstonin Verkkorakkautta varttuneille kertoi intensiiviseksi kirjoitteluksi muuttuneesta nettiystävyydestä. Kirjoittaminen on siinäkin tärkeä ilmaisun väline, kuten tämäkin väylä minulle. Vuorossa on saman kirjailijan edellinen kirja seuraavana. Juhannuskin taitaa kulua intensiivisessä lukuhurmiossa, sen parempaa ohjelmaa ei tarvitakaan kun sääkin suosii juuri lukemista.

Näin päivitin siis tämän päivän tapahtumia, tai ehkä jopa tapahtumattomuutta. Paikallaanoloa ja hiljaisuutta, lukemisen virtaa, sisäänpäin kääntymistä oman kehon viestejä kuunnellen ja sitä hoidellen. Koira tiiviisti kyljessäni nauttii seurasta.