Postia pappi Jaakobille on ollut koko kevään katsomislistallani ja näin tuli ensimmäinen elokuvissakäynti eilen illalla sitten sairastumiseni toteutettua. Leffaseurani oli parasta mahdollista, esikoiseni, jonka kanssa keskustelu jatkui koko kotimatkan ja pidempäänkin. Ja itse elokuva osui ja upposi minuun täydesti. Elokuvan seisahtunut tiheä tunnelma, ja samanaikainen isojen asioiden käsittely tuli niin lähelle omaa kokemustani etten varmaan osaa edes eritellä sitä analyyttisemmin.

Klaus Härön elokuvissa maisema on tärkeässä roolissa, niin tässäkin, heinät ja puut, harmaa taivas ja sateen pehmittämä lieju rytmittivät dialogia ja siivittivät omia ajatuksia. Pidin kovasti Härön Näkymätön Elina -elokuvasta, tämän värimaailma ja rytmi oli hyvin samankaltainen. Siihen katsojan omaan ajatuskykyyn ohjaaja tuntuu luottavan, kaikkea ei selitetty puhki eikä ainakaan totutuin sanakääntein. Helpotuksesta huokaisin, kun huomasin miten pappi vastasi näille hätäänsä kirjoittaville Raamatun lausein käymättä niitä enempää selittelemään. Raamatusta valitut kohdat oli  harkittu hyvin, ne puhuttelivat tuttuudessaankin. Ja rukoilijapappikin joutuu pohtimaan elämäänsä tajutessaan aikansa koittavan ja kirjetulvan tyrehtyvän. Hän toteaa, että ehkä hän itse tarvitsi kirjeitä enemmän kuin Jumala hänen rukouksiaan. Pappi Jaakobissa tuli esiin läsnäoleva luottamus Jumalaan, ja samalla inhimilliset epäilykset. Kontrastina tämä vapautunut elinkautisvanki, jota Kaarina Hazard huikaisevasti esitti, piittamattomuus - tai tietämättömyys - sovinnaisista säännöistä pappilan konservatismia uhkuvassa miljöössä tehtiin pienin elein hahmoja liikaa karrikoimatta.

Hyvä ja kaunis elokuva. Joku kertoi, että kovin surullinen. Minä en kokenut niin, mielestäni elokuvassa kauniisti tuli tasa-arvoisuus Jumalan edessä esiin ja pohdinta siitä, mitä on rakkaus, josta sanotaan niinkin että "kaiken se kärsii." Kaunis, koska siinä oli uskoa, toivoa ja armoa tässä rosoisessa ihmiselossa. Menkää katsomaan ellette ole jo käyneet. Ja se leffa-asiantuntijani piti siitä myös!

Aamun labrakäynnin jälkeen kävin koululla. Rehtori ja kolleegani ovat hyvin tehneet työnsä ja töihin palaaminen syksyllä on tehty minua ajatellen. Näin lukujärjestykseni ja oppilaslistankin, joihin olen tyytyväinen. Aiemmin ajateltu uusien ykkösten (1-2) kanssa aloittaminen peruttiin, koska koulun aloitusviikkojen tiivistahtisuus on kenelle tahansa vaativa urakka. Onneksi näin. Ja miten mukava oli kuulla, että minua odotettiin takaisin työmaalle. Koulun puolelta töihin palaamiskynnys on tehty mahdollisimman matalaksi, kunpa vain itse sen kynnyksen sitten pystyn ylittämään.

Kivasti muuta mietittävää on ollut niin ettei ehdi hermoilla huomista. Mitään isoa kuvantamistutkimusta ei ole nyt tehty, joten tarkkaa tietoa etäpesäkkeiden reagoimisesta lääkkeeseen ei tule, mutta silti jännitän. Huomiseen!