Minä en. Aamulla suihkussa mietin sitä, miten mahtavaa on ollut jonain aamuina kun huomasi jaksavansa. Lääkityksen aloituksen jälkeen jalat ovat olleet sitä miltä näyttävätkin, hyytelöä. Jos taas voit vastata kyllä, on siinä syytä onnelliseen asenteeseen koko päiväksi. Eikö vain? Voit vaikka lausua ääneen vastaantulijalle: tässä kävelee ihminen, joka jaksaa seisoa suihkussa! Minullakin on syytä onneen, jaksan sentään ihan itse sinne kävellä ja peseytyä, sairaalassa tuli havaintoja sellaisista jotka eivät pystyneet. ja hiukan omaakin kokemusta.

Muutenkin jaksaminen on viikon teema. Monenlaista mukavaa olisi tiedossa kun vain jaksaisi. Äitienpäivälahjaksi sain kasvohoidon, jonne olen lähdössä. Jännitän sitäkin miten jaksan sen, makuulla olon! Kampaajaa olen lykännyt samasta syystä. Näissä kuormittavaa on koko se lähtemisen paketti: pukeutuminen joihinkin muihin kuin niihin pehmeän löysiin verkkareihin, autossa istuminen, laukun kantaminen, odottaminen. Henkistä kuormaa tulee siitä kun vastaantulijoitakin on, kenties tuttuja. Olen nyt harjoitellut sanomaan kuulumisia kyselevälle: "Kerronko suoraan vain valmistelenko ensin?" Ja toisaalta oivalsin ettei minun todellakaan tarvitse kertoa jokaiselle vastaantulijalle, että minulla on syöpä, enhän minäkään heidän murheistaan tiedä. Ties jos olisivat paljon suuremmat.

Nukuin hyvin, vain kerran heräten. Himpun verran parempi päivä, kun melkein jaksoin seistäkin suihkussa koko ajan!