Lisäsin tänään sivumerkintöihin otsikon "Muiden kirjoittamaa". Talletin sinne Lundanien kirjasta itselleni tärkeän kohdan. Ystäväni piipahti hakemaan lainaamansa kirjan pois, joten tuo kirjanmerkkikohta tallentui näin. Se ehkä selventää teille muillekin haluani kirjoittaa, kannattaa käydä lukemassa. Sinne suoraan ei voi kommentoida, mutta tänne kirjoituksen loppuun voi kyllä viitata sinnekin. Odotan että  löydän sinne vielä lisää siteerauksia. Luen kuitenkin paljon, tai ainakin toivoisin lukevani. Kirjallisuusvinkkejä saa antaa! Kevytttä, jotain valoisaa, mutta ei silti ihan hömppää.

Koska koirani antoi otsikon koko blogille, on hänkin saanut oman sivunsa. Tein uuden aluevaltauksen ja sain liitettyä sinne myös kuvan. (Kiitos tyttärelleni!) Senkin kommentit tähän perusblogiin. Kerron Zasulle kyllä terveisenne.

Tänään rohkaisin mieleni ja kävin koululla viemässä sairaslomatodistukset ja tapaamassa työkavereita, lapsia, kaikkea. Myös se, että haistelin koulun ilmaa ja kuljin tutuilla käytävillä oli samanlainen kokemus kuin aina tämä keväinen auringon lämpö ulkona ja luonnon tuoksut. Ja pääsin opehuoneeseen kahville! Kohtaamisia, kohtaamisia. Vaikka vain katseita, niin sain olla läsnä. Sopivasti naamiaispäivä, tämä syöpäpotilaan asuni kävi täydestä, siellä kaikenlaisten friikkien seurassa olin hetken ihan normaali. Se, että tarvitsin vahvan kipulääkkeen ja pitkät päikkärit sen jälkeen, oli kyllä visiitin arvoista. Sydäntä särkevintä oli nähdä ne omat kullanmurut, mutta he ovat hyvissä käsissä ja olen ollut jo niin pitkään poissa että he jopa ujostelivat. Minun ikäväni on suurempi kuin heidän. Hyvä niin.

Kirjallisuussivun, vierailuni ja Vapun kunniaksi lopetan Suomen lasten Runottaresta löytämääni niin tähän päivään sopivaan Leena Krohnin runoon.

Kevät

Iltapäivä, Tyhjenee

kansakoulun pihamaa

missä lapset lauloivat:

- Kotini on Riioraa.

 

Aurinkoa ikkunoissa.

Talon väli kaikki poissa.

Lehti. Kuoro. Kevät.

Siivet levenevät.

 

Nouse siis ja lennä!

Nyt on aika mennä.

Koska odottaa

riemun Riioraa.

           (Leena Krohn)              

 

Vappua, ystävät, riemun Riioraata! Onneksi minulla ei ole mitään selkeitä vapunviettoperinteitä, joita pitäisi noudattaa. Iloa on kiireetön ilta ja monta päivää kotona.